perjantai 14. huhtikuuta 2017


Tänään tuli 27 vuotta siitä kun ensi kerran tavattiin. Uskon kohtaloon ja rakkauteen ensi silmäyksellä koska meille kävi niin! Katseemme kohtasivat ja se oli menoa.

"Kun katsoit minuun 
Kaiken muun mä unohdin 
Kun katsoit minuun 
Vain sinun olla halusin 
Kun katsoit minuun 
Sytyin sylissäs ja paloin 
Silloin rakastaa sua aloin 
Kun sä katsoit minuun hetken niin..."

Olin niin umpirakastunut että huokailin ympäri kyliä etten selviä tästä hengissä. Samana päivänä noin sata vuotta sitten törmäsi Titanic jäävuoreen mutta se ei selvinnyt...minä selvisin mutta enhän törmännytkään jäävuoreen!



                                              "Sinua kohti elämäni halki
                                                ylitse kevätmaiden vaelsin
                                                kuin kyyhky, joka kauan oli vanki
                                                ja vihdoin kotiin löysi kuitenkin.

                                               Nyt pyrkimyksiäni, myrskyjäni
                                               nuoruuden retkiäni tutkin näin;
                                               kai onkin ollut koko elämäni
                                               hiljaista, varmaa matkaa sinuun päin."

Rakkaani
kun kosketit minua
heräsi jotain minussa
sinä annoit minulle takaisin ne vuodet
jotka olin unohtanut elää.
Sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut!
Eipä enempää ettei tule ihan siirappia tästä postauksesta. Voin vain todeta, että onnellinen, tasapainoinen parisuhde on valtava voimavara josta on paljon tukea pahoina päivinä. Olin jo kolmekymppinen kun tavattiin ja takana oli muutakin kuin onnellisia loppuja joten osaan arvostaa tätä suhdetta. Mikään ei ole itsestään selvää.

Kevättä rintaan ja iloa pintaan kaikille!!   - Leena -

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017


Kevät on jo pitkällä, ollaan talvesta selvitty joten kuten...ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 27 vuotta ja siinä ajassa jo arki on ottanut vallan. Se on sitä että kysytään toiselta, mitä ruokaa laitettas huomenna, mitä tuli postissa tai mitä tulee tänään teeveestä...
ja sitten vetäydytään omiin oloihin.
 Olen aina ollut sitä mieltä, että suhteen "hoitaminen" on huuhaata mutta kyllä vaan oli mukavaa kun lähdettiin viikonlopuksi mökkilomalle. Loma oli ihan räätälöity nimellä "Oman kullan kanssa kahden viikonlopuksi" ja piristi olla hetken poissa omista ympyröistä ihan uusissa maisemissa...

Mutta kyllä sitä ei pääse pilkuistaan kuten sanotaan. Minä jo "sisustin" mökkiä mielessäni ja mieheni arvioi kattolistojen ja ovenkarmien suoruutta...voi meitä vanhoja höppänöitä!

"Ei sille mitään voi
rakkautta on aina ilmassa.
Ensimmäisen ja viimeisen
suudelman väliin
unohtuu monta pierua."  - Tapani Tulla -
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin tällaisessa porealtaassa ulkona. Oli kiva kokemus ja jo hetken suunnittelin tätä meidän pihaan...mutta kuinka paljon siinä sitten tulee oltua kun ensihuuma haihtuu?

Käytiin tutustumassa paikalliseen lammastilaan. On ne nuokin söpöjä! Sitä taas olisi pääsiäiseksi ostettava lampaanlihaa..ei ole minun herkkua mutta mieheni syö!









Vanhan Postineidin puoti taas auki Suolahdessa Iinankadulla
Lauantaina 8.4. klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 9.4. klo 12.00-16.00 TERVETULOA!


Näin tällä kertaa, pikkuhiljaa toivutaan talven murheista...aurinkoa päiviinne! - Leena -

torstai 16. maaliskuuta 2017


Se on sitten kevättä...käpyrauhanen pikkuhiljaa alkaa heräilemään ja laittaa meihin sutinaa. Talvi oli kova ja raskas...ja alakulo leijuu vieläkin kaiken yllä. Ajattelen niin, että tein kuolemaa yhdessä äidin kanssa, koin kaiken niin vahvasti, tunsin fyysistä kipua ja kun äiti nukkui jo ikiuntaan sairaalan sängyssä, minusta tuntui kuin olisin voinut mennä hänen viereensä nukkumaan...en olisi halunnut luopua, kukapa voi rakkaistaan...mutta elämä jatkuu niin se vain on ja välillä elämässä on pieniä ilon ja onnen pilkahduksiakin!




"Lempeät enkelit kulkevat
välillä taivaan ja maan.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Kohtaamme uudestaan."

Minun unelmani pieni on,
se on helppo ja huoleton.
Se on routiva multa ja tulppaaninpää,
joka sinnikkäästi päivänvaloon pilkistää.
Se on sateenkaarisaappaat ja lätäkkötie,
joka villiviinitaloon vie!

                     AIKAA

Mikä meissä saa toivomaan elämältä
aina jotakin enemmän?
Vaikka meillä olisi kaikkea liikaa,
aina me vain tahdomme enemmän.

Mutta lähestyvä lähtö
kääntää kaiken ylösalaisin.
Silloin antaisi empimättä pois


kaiken minkä tavoittelemiseen
on tuhlannut koko elämänsä.
Jos vain saisi aikaa.

Aikaa sanoa kaikki ne sanat
jotka ovat jääneet sanomatta.
Aikaa istua vaan ja katsella merta,
taivasta, lapsen silmiä,
ystävän kasvoja.
Aikaa etsiä elämän tarkoitusta.

Jos vain saisi aikaa rakastaa.      - Sinikka Svärd -


Vanhan Postineidin puoti taas auki Iinankadulla Suolahdessa 
Lauantaina 18.3. Klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 19.3. Klo 12.00-16.00
Tervetuloa!

Kevätauringon herättelemänä aion päivittää tätä Pienen Talon Onnelllista elämää nyt useammin!
Ihania valon ja ilon pilkahduksia kaikkien sydämiin!      - Leena -

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

 
Ilmassa on jo kevään tuntua ja valoisaa on illalla pitkään.
Vanhan Postineidin putiikkia olen rakentanut Suolahteen äidin mökkiin kuten hän toivoikin...se on suloista ja haikeaa...välillä kauhea ikävä yllättää...

"Yksinäinen kyynel
vierähtää poskelle ja
avaa kokonaisen padon".
 
- Kirsti Kivimäki -

Toivon, että ihmiset löytävät tähän viehättävään, vanhaan pikku mökkiin. Jos tiedät Suolahdessa Radioliike Kellan niin siitä liikenneympyrästä lähdet ajamaan Keiteleentietä eteenpäin ja vanha A.E. Myllynen jää oikealle ja samoin siitä vierestä lähtevä Kellosepänkatu, Seuraava katu oikealle onkin sitten jo Iinankatu. Valitettavasti katukyltti on jäänyt talon seinässä havupuun taakse piiloon...

Tämä Iinankatu on saanut nimensä pappani äidin Iinan mukaan. Hän olikin melkoinen persoona!


Rakas puotiapulainen Maisa!



Vanha Postineiti avaa uuden puotinsa ovet siis Suolahdessa Iinankatu 10 on osoite ja toivon, että löydät perille!

Avoinna nyt lauantaina 25.2. Klo 11.00-16.00
ja sunnuntaina 26.2. Klo 12.00-16.00

Lämpimästi Tervetuloa!

Avajaisviikonloppuna kaikki Puttipajan kynttilät -20 %

Nähdään!   - Leena -

tiistai 14. helmikuuta 2017



Tänään moni ajattelee ystäviään ja yleensäkin ystävyyttä. Tänään tuli myös yksi kuukausi täyteen äidin kuolemasta...niin nopeasti valuu aika käsistämme. Huomasin surun myötä itsessäni uuden piirteen...vaikka olen sosiaalinen ja kova puhumaan niin sulkeuduin suruuni...menin kuin simpukka kiinni. Asiasta puhuminen oli vaikeaa ...kävin asioita läpi vain omassa päässäni. Pikkuhiljaa olen alkanut puhumaan surustani ystävienkin kanssa ja se on tuntunut hyvältä.

Kun ikää on tullut on ystävienkin määrä jotenkin pienentynyt. Tuttavia kyllä on mutta tosi ystäviä vähän. Ja eri ystäville puhuu eri asioita...mieheni ei ymmärrä tätä Ystävänpäivätouhua ollenkaan ja kun sanon, että minähän olen sinun paras ystäväsi niin hän tokaisee, että et sinä ole hänen ystävänsä vaan vaimo! Miten tuonkin nyt sitten ottaa...
Ystävyytesi on minulle kuin ovi, josta ilo astuu sisään ja ikävä ulos. Minä juoksen siitä edestakaisin onnesta sekaisin. Ja sydän on sen valosta lämmin!

                   SINULLE

Tahdon olla sinulle
aurinkoinen sunnuntai
harmaan viikon jälkeen

Tahdon olla sinulle
lasillinen hienointa viiniä
mukaansa tempaava kirja
makea appelsiini.

Tahdon olla sinulle tuoksuva puutarha
viilentävä tuulenvire
kesänlämpöinen kivi.

Tahdon olla sinulle olkapää, johon nojata
sanat, joihin luottaa,
tuttu ja lempeä hymy.

Tahdon olla sinulle
todellinen ystävä.

- Sinikka Svård -






 Ihanaa Ystävänpäivää nyt ja joka päivä. Mitäpä elämä olisi ilman ystäviä!  - Leena -

torstai 9. helmikuuta 2017


Kyllä tämä Vanhan Postineidin uutinen on nyt tuotava vihdoin päivänvaloon. Eli puoti muuttaa Suolahteen ihanalle Iinankadulle pieneen mummun mökkiin!

Mökissä on viimeksi asustellut rakas äitini ja sitä ennen isovanhempani eli paikka on erityisen rakas ja sen ihastuttavan, kotoisen mummulan tunnelman haluan myös säilyttää. Tämä oli myös äitini toivomus, että pistän sinne puotini ja niin nyt teen.
Kiitos, rakas, viisas äitini!
Tänään oli tuumailuvuorossa keittiön verhot...löytyi sopivaa kangasta. Kiitos taas ihana kangaskauppa Suoteks!


...miljoonat kerrat se nostaa katseen häneen jonka rakkaus, hyvyys, elämän rohkeus siunaavat sinua kaikkina elämäsi päivinä...




Helmikuussa kuka muistaa
      omenapuun kukan tuoksun
      mehiläisen tanssin kukkahunnussa.
Kohmeisen puun silmut niin salatut
      eivät aukene kynsien teräaseella
Kun valoa on tarpeeksi
     maa avautuu varoen auringolle.


Tässäpä ihana puotikissa Maisa joka jäi äidiltä meille "perintönä". Niin ihana kissa, että ihan odotan koska hän alkaa puhumaan! Maisa on ollut kovasti mukana pahvilaatikoita purkamassa ja antanut hiljaisen hyväksynnän touhuilleni.

Tässä kuussa olisi tarkoitus puoti avata, kunhan nyt saadaan paikat kuntoon.

Tähän nyt sopisi lopettaa, että näihin tunnelmiin!   - Leena -

tiistai 7. helmikuuta 2017


Pitkästä aikaa jaksan tulla tänne päivittämään kuulumisia...viimeiset neljä kuukautta olen kahlannut tummissa, syvissä vesissä. Olen edelleen sairaslomalla niskavaivojen takia mutta se on ollut murheista pienin. Rakas äitini nukkui ikiuneen viime kuussa lyhyen sairastelun jälkeen ja putosin tummaan tyhjyyteen kuin Liisa ihmemaassa kanin koloon...tämä ei vain ollut satua vaan todellisuutta jota en olisi halunnut kohdata.

Viimeiset kuukaudet sain olla omaishoitajana ja viimein saattohoitajana...jouluyön istuin äidin vierellä keskussairaalan ensiavussa ja kuuntelin ihmisten hätää ympärillä...pienten lasten itkua ja ambulanssimiesten kiireisiä askeleita en varmaan unohda koskaan. Voisi kai todeta surullisesti, että olin elämän perusasioiden äärellä...

Väkisinkin elämän rajallisuus on täyttänyt välillä ajatukset. Olin aikoinaan äitini kanssa mummun kuolinvuoteen äärellä ja nyt oman tyttäreni kanssa äitini vuoteen äärellä...
 On asioita jotka on vain kestettävä ja vaikka tuntuu uskomattomalta, niin suruun auttaa kun joka päivä tekee ne työt, jotka on tehtävä, syö, juo ja nukkuu. Ja eräänä päivänä, vaikka se olisi tuhannen aamun takana, ikävä helpottaa ja elämä näyttäytyy taas oikeana ja hyvänä, vaikka emme koskaan unohdakaan.

                                           Rakkaamme lähtevät
                                           jää tyhjä tila
                                           muistojen asua.      - Helena Anhava -





Tuttujen asioiden ketju katkesi,
suru ympäröi minut
kuin sakea sumu.
Tiesin, että näin käy,
silti tuntuu, etten jaksa.
Tulisitte, enkelit! Kantaisitte vähän matkaa.



Mikään ei jää kesken,
kaikki jää kesken.
Jäähyväishetkellä kuiskaamme
voimattomina:
                     Näkemiin.


- Pia Perkiö -
Vanha Postineiti on ollut tauolla koska suru ja asioiden järjestely on täyttänyt ajatukset ja ajan...
Jotain pientä valoa tuikkii kuitenkin kanin kolon päässä...ja siitä enemmän vähän myöhemmin.
Tämä puotitouhu on kuitenkin kuin pelastusrengas näissä tummissa, syvissä vesissä...

                                     Yhdessä hetkessä kaikki muuttuu paremmaksi
                                     Hento sävel, ajatus jostain keveästä,
                                     huokaus, joka puhdistaa.
                                     Aika uuden alun.     - Satu Pusa -

Aurinkoa ja lämpöä päiviinne!   - Leena -