sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

 
Olipa kivaa saada kutsu Jalo kitchen & loungeen Jyväskylään juhlimaan terassin ja koko uudistuksen valmistumista! Käyn  harvoin ravintoloissa monestakin syystä mutta täällä olen käynyt jo useasti. Paikka mainostaa itseään, että siellä on onnelliset ihmiset ja  rento tunnelma ja se on ihan totta. On ihanaa katsella hymyileviä, iloisia kasvoja jotka tekevät kaikkensa jotta viihtyisit ja nauttisit illasta. Kutsutilaisuuden alussa oli pieni puhe jossa hienosti sanottiin, että vaikka olisi kuinka hienot puitteet, se ei vielä tee ravintolaa vaan ihmiset! Tässä tapauksessa ihanat työntekijät ja asiakkaat!!

Jalossa käytetään raaka-aineina Kangasniemellä sijaitsevan Roinilan  Aromilihan  maukkaita makkaroita ja lihoja!! Oi, mitä makuja!!!!Panimo Hiisi ja Paahtimo Papu toimittavat myös juotavaa monenlaiseen makuun. On erikseen vielä mainittava, että kahvi on Jalossa todella HYVÄÄ!


" Älä mene töihin, jotta voisit tehdä töitä.
Mene töihin, jotta voisit olla erinomanen urallasi
ja välittää ihmisistä ympärilläsi."

- Horst Schulze -

Siistit, kodikkaat puitteet oli rakennettu monenlaiseen juhlatarkoitukseen!

"Kaikki mikä kannattaa tehdä,
kannattaa tehdä myös hyvin!"

- Adolphe Monod -



Himosisustajan silmää hiveli monikin yksityiskohta...
Täällä tulemme varmaan viihtymään vielä monta kertaa!


"Kun työ on nautinto
elämä on ilo!"



Saimme nauttia vielä kaiken kruunuksi live-musiikkia! Kaunis kiitos Jalon ihana henkilökunta mukavasta illasta! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Jalon rentoa ja iloista tunnelmaa ja nauttimaan makuelämyksistä!

Siellä nähdään! - Leena -

tiistai 20. kesäkuuta 2017


Ollapa yhtä ahkera kuin tämä meidän ruotsista tuotu Elsa-apulainen tässä kuvassa! Kyllä ne istuu syvässä nämä sukupolvien tavat tehdä asioita.
- ennen vappua pitää olla siivottu vähintäänkin rapun pielet ja tien puoli haravoitu ja siistitty
- ikkunat pesty, verhot ja matot vaihdettu
- ennen juhannusta täytyy olla kukkaset haudoilla,  pihat laitettu...
mutta kun ei ehdi, jaksa...syyllisyys painaa kun yrittää rimpuilla irti totutuista kuvioista.
Olen jo iän myötä muuttunut itseäni kohtaan armollisemmaksi. Minua ei enää vaivaa tekemättömät työt. Olen ollut joskus niin "sairas" että kävin ruokatunnilla kotona siivoamassa ja harjaamassa maton hapsut suoraan. Myöhemmin oivalsin miksi. Elin silloin huonossa parisuhteessa ja oireilin sillä tavoin, että jos koti olisi kunnossa olisi kaikki kunnossa. Eipä auttanut pölyjen pyyhkiminen, ero tuli.

Nyt siivoan rennosti, en pakolla vaan rakkaudella omaa kotia ja joka nurkkaa kohtaan. Paras hetki on kun on siivonnut, keittää kahvit, istahtaa ja katselee hellästi ympärilleen...hetken puhdasta Tolulle tuoksuvaa kotia!

Yläkerran eli vintin remontti ei ole nytkähtänyt piiruakaan eteenpäin...no, muutaman pahvilaatikon olen sinne jo kantanut, että niihin alan rompetta kerätä...mutta keittiöön löytyi kaunis kaappi Mäntästä. Ihan toimeton en siis ole ollut! Amandan aarteet-kirpputori Mäntässä,  siellä oikeasti aarteita!


Jos voisin jäädä tähän
kun kaikkialla soi
kun niitty usvan alla
hiljaa unelmoi.
Jos voisin jäädä tähän
kun laulaa kesäyö
kun tuoksuu tuore heinä
ja alkaa tuulen työ.
Ja vaikka en voi jäädä
se kaikki minuun jää
yökehrääjän ääni
kaislan hento pää.

- Anna-Mari Kaskinen



Tämä kuva viime vuonna juhannusaattona napattu...syreenit on silloinkin kukkineet ja nyt kukkii kaikki. Syreenit, pihlajat, kielot, juhannusruusu, lupiinit...

Tätäkin kesää odotettu pitkä talvi ja nyt se on tässä ihan käsinkosketeltavissa...ei murehdita säätä, villasukkaa jalkaan ja ulos kuuntelemaan lintujen laulua. Monesta asiasta saa olla niin kiitollinen...jalat kantaa, näkee kesän kauneuden ja kuulee lintujen laulun...olen tullut ahnaaksi elämälle luopumisten kautta.

Toivon päiviisi suven suloisuutta, kauniita, sykähdyttäviä hetkiä!

- Leena -

maanantai 8. toukokuuta 2017


Yläkerta, vintti, ullakko...rakkaalla paikalla on monta nimeä. Meidän vintillä ei tänä keväänä vitkastella vaan alkaa kauan odotettu remontti! Nyt kun tytär on jo muuttanut kotoa pois ja Elli-pupu loikkii taivaallisessa apilapellossa niin aika on.

Tämä musta ärhäkkä Elli-pupunen (oikealta nimeltään Niki`s Delairea)  oli ihan rotukani ja hänellä oli suomen kaniyhdistyksen sukutaulu että ei mikään tavallinen pupujussi. Isäksi on merkitty hänelle Siriuksen Hulabaloo ja äidiksi Annie of All-sorts. Elli nimi tuli siitä kun hän tuli meille Ellin päivänä ja eli meillä 11 onnellista vuotta ja sinä aikana söi matonhapsut, kirjojen kannet, muutamat jouluvalot, yölampun johdot mutta mikä tärkeintä ja liittyy tähän juttuun, hän söi toisesta vintin kammarista tapetit lähes kokonaan eli pohjatyöt siltä osin on tehty!

Tässä olen tapettia valikoinut kahteen vinokattoiseen vinttikammariin ja se onkin vaikeaa kun ihania vaihtoehtoja on niin paljon...toisesta kammarista eli siitä minkä remontin Elli-pupu osaltaan jo aloitti  tulee isännän musiikkikammari/vierashuone ja sinne minun valitettvasti täytyy antaa isännän valita tapetti...ja toisesta kammarista tulee meidän makuuhuone. Meidän makuuhuoneessa on iso uuni nurkassa jota isäntä ei suostu purkamaan...olkoon siinä sitten...ja ihana alkuperäinen lautalattia. Siitä teen meidän kodin söpöimmän pesän!


OLENNAISTA

Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita,
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista.  - Sinikka Svärd -

Tämä pieni, kaunis lasienkeli on joskus ostettu Tukholmasta Gamla stanista....

Elli-pupun taidonnäyte...

Remontin edistyessä laitan kuvia...itse remontti alkaa vasta kaiken ylimääräisen tavaran raivaamisella! Ei kukaan sattuisi tarvitsemaan sähköurkuja tai vähän käytettyä hierovaa istuinta...tulee vaan mieleen, että Elli oli hieno pupu mutta minä olen kamala hamsteri!

Jokaiseen hetkeen on kätketty iloa,
jokaiseen päivään paljon sisältöä!      - Leena -

               

torstai 4. toukokuuta 2017


Kävin eilen äidin haudalla. Äiti olisi täyttänyt 80-vuotta...vieläkin ajoittain en meinaa uskoa, että äiti on poissa...äidin viimeiset viikot lepäävät vielä raskaana mielessäni...omituinen alakulo jäi eilisestä ja on vaivannut tämän päivän...sitä jäi taas miettimään tätä ihmiseloa, sen ihanuutta ja kurjuutta ja sitä, miten pienen hetken me täällä tallustellaan...

Kävin metsässä kun luin, että jo 15 minuuttia metsässä poistaa stressin...ei poistanut mutta oli silti ihanaa kuunnella lintujen laulua ja ihailla miten kauniisti auringon valo siivilöityi vihreän kuusimetsän läpi valaisten sammalmättäät...ei pitäisi ilmoista valittaa mutta kyllä harmittaa tämä todella hidas kesän tulo...sitä kun on tässä jo odotettu!

"Tämän hetken kun jaksat,
se riittää."

- Anja Porio -


  Tähän alakuloon sopii hyvin tämä runo jonka kerran löysin...

"Kun olen kuollut
palata kerran vielä
kenenkään huomaamatta tänne mun suo

omalle paikalle
keittiön pöydän ääreen
äitini vanhan keittokirjan luo.

Tahtoisin vielä viimeiset hyvästit heittää
rakkaille resepteille joita en enää nää,
lehteillä sivuja joita siirappitahrat peittää
ja joilta muskotintuoksua leviää.

Tahtoisin vielä hiljaa lukea läpi
kaikki ne reseptit joita en koskaan toteuttaneeksi tullut
kun turhat ja hullut toiveet ja päähänpistot
minulta veivät ajan ja voiman,
ne eivät."
- Eeva Kilpi -
 Onnellinen muisto...ollaan aurinkoisessa Hangon kaupungissa meren rannalla ja kesäloma on vielä edessäpäin...lämmin hiekka tuntui ihanalta varpaissa...


Vanha Postineiti on auki taas Suolahdessa osoitteessa Iinankatu 10

Lauantaina 6.5.  Klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 7.5. Klo 12.00-16.00

Lämpimästi Tervetuloa valitsemaan kauneimmat Äitienpäiväkortit! Ja huom! Vain käteinen käy maksuvälineenä!


Nähdään!  - Leena -

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

  Tehtiin eilen päivän retki lepposaan kalakukkojen kaupunkiin Kuopioon! Etukäteen katselin netistä paikkoja joissa voisi käydä...no, ihan ensiksi isäntä ryntäsi (siis todellakin ryntäsi) torille Hanna Partasen myyntikojulle ostamaan lihapiirakoita! Ne on kyllä ihan oikeesti hyvvee!! Niitä on illaksi vielä tuolla jääkaapissa!!!

Sitten menttin ihastuttavaan Kahvila Kaneliin! Ollaanhan me muutama kerta käyty Kuopiossa mutta nyt vasta bongattiin tämä kahvila joka on ollut siellä kuulema jo 12 vuotta! Ihana paikka jossa olisi voinut istuskella pitempäänkin ja paikalla kiva tarina...omistajan täti oli ollut Pauligilla töissä ja kahviperinne jatkuu. Kahvila oli osittain sisustettu tämän tädin ja hänen miehensä vanhoilla huonekaluilla ja valokuvilla....sedän vanha silinterihattu oli haikeasti kallellaan eteisen hyllyllä...

Ja meidän vanha rakas tuttu Kirsi oli siirtänyt kauneushoitolansa uuteen paikkaan ja me ihan yllätyksenä mentiin kukkien kanssa paikalle! Minä sain taas mukaan ihania tuotteita ja minun kulmat nypittiin siistiksi. Ihanaa! Taas pärjää vähän aikaa!

"Elämän kallein aarre...

sen voi löytää ystävällisistä teoista
kauniista sanoista ja ajatuksista
auttavista käsistä
ja saavutetusta päämäärästä.
Sen voi löytää kauniista hetkestä.
Elämän kallein aarre on tyytyväinen mieli!"


Löydettiin leppoisa osto- ja myyntiliike Wanha reppu Puijonkadulta. Siellä oli niin mukava omistaja, että juttua riitti ja kun hän pisti päähänsä vanhan englantilaisen knallin niin sitten vasta juttu alkoikin!

Kotimatkalla pyörähdettiin Ikealla tai no taisi siinä tunti mennä...mutta pysyin tiukkana ja ostin vain ne tavarat mitä olin ajatellutkin! Hyvä minä! Ja kun ajeltiin hyvän sään aikana kotia kohti tuntui, että se savolainen lupsakkuus ja leppoisuus oli tarttunut meihinkin!



TAKATALVI

Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin.
--On toukokuu.
Arkana astuu ihminen katujen viertä
katse maassa, sinisin huulin
ja rinnassa arki.

Auringon kylmät säteet lankee viistoon.
--On toukokuu.
Kelmeät varjot. Ah, minä väsynyt niist' oon:
uhaten niinkuin siniset aaveet
ne hiipien käyvät.

Laulajat tyhjillä oksilla värisevät.
--On toukokuu.
Perhonen maassa, siivet paleltuneina.
Uhrinsa raskaan vaatii kevät.
Ja kurjet huutaa.

Kevähän hallat paljon toukoja löivät.
--On toukokuu.
Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät.
Pohjoistuulet tuutivat niitä,
ne sammalta kasvaa.  . Aaro Hellaakoski -










Lisää kuvateksti
On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo!  - Nalle Puh -


Tee päivästäsi paras mahdollinen pienillä iloisilla asioilla!  - Leena -

perjantai 14. huhtikuuta 2017


Tänään tuli 27 vuotta siitä kun ensi kerran tavattiin. Uskon kohtaloon ja rakkauteen ensi silmäyksellä koska meille kävi niin! Katseemme kohtasivat ja se oli menoa.

"Kun katsoit minuun 
Kaiken muun mä unohdin 
Kun katsoit minuun 
Vain sinun olla halusin 
Kun katsoit minuun 
Sytyin sylissäs ja paloin 
Silloin rakastaa sua aloin 
Kun sä katsoit minuun hetken niin..."

Olin niin umpirakastunut että huokailin ympäri kyliä etten selviä tästä hengissä. Samana päivänä noin sata vuotta sitten törmäsi Titanic jäävuoreen mutta se ei selvinnyt...minä selvisin mutta enhän törmännytkään jäävuoreen!



                                              "Sinua kohti elämäni halki
                                                ylitse kevätmaiden vaelsin
                                                kuin kyyhky, joka kauan oli vanki
                                                ja vihdoin kotiin löysi kuitenkin.

                                               Nyt pyrkimyksiäni, myrskyjäni
                                               nuoruuden retkiäni tutkin näin;
                                               kai onkin ollut koko elämäni
                                               hiljaista, varmaa matkaa sinuun päin."

Rakkaani
kun kosketit minua
heräsi jotain minussa
sinä annoit minulle takaisin ne vuodet
jotka olin unohtanut elää.
Sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut!
Eipä enempää ettei tule ihan siirappia tästä postauksesta. Voin vain todeta, että onnellinen, tasapainoinen parisuhde on valtava voimavara josta on paljon tukea pahoina päivinä. Olin jo kolmekymppinen kun tavattiin ja takana oli muutakin kuin onnellisia loppuja joten osaan arvostaa tätä suhdetta. Mikään ei ole itsestään selvää.

Kevättä rintaan ja iloa pintaan kaikille!!   - Leena -

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017


Kevät on jo pitkällä, ollaan talvesta selvitty joten kuten...ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 27 vuotta ja siinä ajassa jo arki on ottanut vallan. Se on sitä että kysytään toiselta, mitä ruokaa laitettas huomenna, mitä tuli postissa tai mitä tulee tänään teeveestä...
ja sitten vetäydytään omiin oloihin.
 Olen aina ollut sitä mieltä, että suhteen "hoitaminen" on huuhaata mutta kyllä vaan oli mukavaa kun lähdettiin viikonlopuksi mökkilomalle. Loma oli ihan räätälöity nimellä "Oman kullan kanssa kahden viikonlopuksi" ja piristi olla hetken poissa omista ympyröistä ihan uusissa maisemissa...

Mutta kyllä sitä ei pääse pilkuistaan kuten sanotaan. Minä jo "sisustin" mökkiä mielessäni ja mieheni arvioi kattolistojen ja ovenkarmien suoruutta...voi meitä vanhoja höppänöitä!

"Ei sille mitään voi
rakkautta on aina ilmassa.
Ensimmäisen ja viimeisen
suudelman väliin
unohtuu monta pierua."  - Tapani Tulla -
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin tällaisessa porealtaassa ulkona. Oli kiva kokemus ja jo hetken suunnittelin tätä meidän pihaan...mutta kuinka paljon siinä sitten tulee oltua kun ensihuuma haihtuu?

Käytiin tutustumassa paikalliseen lammastilaan. On ne nuokin söpöjä! Sitä taas olisi pääsiäiseksi ostettava lampaanlihaa..ei ole minun herkkua mutta mieheni syö!









Vanhan Postineidin puoti taas auki Suolahdessa Iinankadulla
Lauantaina 8.4. klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 9.4. klo 12.00-16.00 TERVETULOA!


Näin tällä kertaa, pikkuhiljaa toivutaan talven murheista...aurinkoa päiviinne! - Leena -

torstai 16. maaliskuuta 2017


Se on sitten kevättä...käpyrauhanen pikkuhiljaa alkaa heräilemään ja laittaa meihin sutinaa. Talvi oli kova ja raskas...ja alakulo leijuu vieläkin kaiken yllä. Ajattelen niin, että tein kuolemaa yhdessä äidin kanssa, koin kaiken niin vahvasti, tunsin fyysistä kipua ja kun äiti nukkui jo ikiuntaan sairaalan sängyssä, minusta tuntui kuin olisin voinut mennä hänen viereensä nukkumaan...en olisi halunnut luopua, kukapa voi rakkaistaan...mutta elämä jatkuu niin se vain on ja välillä elämässä on pieniä ilon ja onnen pilkahduksiakin!




"Lempeät enkelit kulkevat
välillä taivaan ja maan.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Kohtaamme uudestaan."

Minun unelmani pieni on,
se on helppo ja huoleton.
Se on routiva multa ja tulppaaninpää,
joka sinnikkäästi päivänvaloon pilkistää.
Se on sateenkaarisaappaat ja lätäkkötie,
joka villiviinitaloon vie!

                     AIKAA

Mikä meissä saa toivomaan elämältä
aina jotakin enemmän?
Vaikka meillä olisi kaikkea liikaa,
aina me vain tahdomme enemmän.

Mutta lähestyvä lähtö
kääntää kaiken ylösalaisin.
Silloin antaisi empimättä pois


kaiken minkä tavoittelemiseen
on tuhlannut koko elämänsä.
Jos vain saisi aikaa.

Aikaa sanoa kaikki ne sanat
jotka ovat jääneet sanomatta.
Aikaa istua vaan ja katsella merta,
taivasta, lapsen silmiä,
ystävän kasvoja.
Aikaa etsiä elämän tarkoitusta.

Jos vain saisi aikaa rakastaa.      - Sinikka Svärd -


Vanhan Postineidin puoti taas auki Iinankadulla Suolahdessa 
Lauantaina 18.3. Klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 19.3. Klo 12.00-16.00
Tervetuloa!

Kevätauringon herättelemänä aion päivittää tätä Pienen Talon Onnelllista elämää nyt useammin!
Ihania valon ja ilon pilkahduksia kaikkien sydämiin!      - Leena -

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

 
Ilmassa on jo kevään tuntua ja valoisaa on illalla pitkään.
Vanhan Postineidin putiikkia olen rakentanut Suolahteen äidin mökkiin kuten hän toivoikin...se on suloista ja haikeaa...välillä kauhea ikävä yllättää...

"Yksinäinen kyynel
vierähtää poskelle ja
avaa kokonaisen padon".
 
- Kirsti Kivimäki -

Toivon, että ihmiset löytävät tähän viehättävään, vanhaan pikku mökkiin. Jos tiedät Suolahdessa Radioliike Kellan niin siitä liikenneympyrästä lähdet ajamaan Keiteleentietä eteenpäin ja vanha A.E. Myllynen jää oikealle ja samoin siitä vierestä lähtevä Kellosepänkatu, Seuraava katu oikealle onkin sitten jo Iinankatu. Valitettavasti katukyltti on jäänyt talon seinässä havupuun taakse piiloon...

Tämä Iinankatu on saanut nimensä pappani äidin Iinan mukaan. Hän olikin melkoinen persoona!


Rakas puotiapulainen Maisa!



Vanha Postineiti avaa uuden puotinsa ovet siis Suolahdessa Iinankatu 10 on osoite ja toivon, että löydät perille!

Avoinna nyt lauantaina 25.2. Klo 11.00-16.00
ja sunnuntaina 26.2. Klo 12.00-16.00

Lämpimästi Tervetuloa!

Avajaisviikonloppuna kaikki Puttipajan kynttilät -20 %

Nähdään!   - Leena -

tiistai 14. helmikuuta 2017



Tänään moni ajattelee ystäviään ja yleensäkin ystävyyttä. Tänään tuli myös yksi kuukausi täyteen äidin kuolemasta...niin nopeasti valuu aika käsistämme. Huomasin surun myötä itsessäni uuden piirteen...vaikka olen sosiaalinen ja kova puhumaan niin sulkeuduin suruuni...menin kuin simpukka kiinni. Asiasta puhuminen oli vaikeaa ...kävin asioita läpi vain omassa päässäni. Pikkuhiljaa olen alkanut puhumaan surustani ystävienkin kanssa ja se on tuntunut hyvältä.

Kun ikää on tullut on ystävienkin määrä jotenkin pienentynyt. Tuttavia kyllä on mutta tosi ystäviä vähän. Ja eri ystäville puhuu eri asioita...mieheni ei ymmärrä tätä Ystävänpäivätouhua ollenkaan ja kun sanon, että minähän olen sinun paras ystäväsi niin hän tokaisee, että et sinä ole hänen ystävänsä vaan vaimo! Miten tuonkin nyt sitten ottaa...
Ystävyytesi on minulle kuin ovi, josta ilo astuu sisään ja ikävä ulos. Minä juoksen siitä edestakaisin onnesta sekaisin. Ja sydän on sen valosta lämmin!

                   SINULLE

Tahdon olla sinulle
aurinkoinen sunnuntai
harmaan viikon jälkeen

Tahdon olla sinulle
lasillinen hienointa viiniä
mukaansa tempaava kirja
makea appelsiini.

Tahdon olla sinulle tuoksuva puutarha
viilentävä tuulenvire
kesänlämpöinen kivi.

Tahdon olla sinulle olkapää, johon nojata
sanat, joihin luottaa,
tuttu ja lempeä hymy.

Tahdon olla sinulle
todellinen ystävä.

- Sinikka Svård -






 Ihanaa Ystävänpäivää nyt ja joka päivä. Mitäpä elämä olisi ilman ystäviä!  - Leena -