Mites olisi uusi harrastus näin syksyn kynnyksellä? Itse kävin kahtena viikonloppuna sukututkimuksen peruskurssilla ja jäin heti koukkuun. Lisäksi veljeni teki DNA-testin ja meidän sukupuu meni uusiksi vaikka asia tuntui uskomattomalta vaikka sanotaan, että DNA on lahjomaton ja kirkonkirjoissa voi lukea mitä vain...sukututkimuksen suosiota on osittain varmasti lisännyt tv-ohjelma "Sukuni salat" jossa julkkisten eteen tuodaan valmiiksi etsittyä tietoa suvusta.

Sukua olen löytänyt kirkonkirjoista tähän mennssä aina 1800-luvun alkuun asti eli aika kauas. Torppareita enimmäkseen. He elivät usein kurjissa oloissa tehden työtä ruokapalkalla.  Niin paljon nimiä, päivämääriä, syntymää, kuolemaa, iloja suruja sisältyy noihin nimiin...

Kun ikää kertyy saattaa monella alkaa suvun historia kiinnostamaan. Siinä vaiheessa usein ikävä kyllä useat vanhat sukulaiset jotka vielä jotain muistaisivat ovat jo mullan alla....

"Kuuntele vanhojen juttuja, vaikka ne ovat jo tuttuja. Haittaako se pätkän vertaa vaikka ne kuulisit sata kertaa! Älä mummojen muistoille nyrpistä nenää. Koittaa päivä, kun niitä et kuule enää"  - Anna- Mari Kaskinen . (kuva Sysmästä Nuoramoisen vanhalta hautuumaalta)

Kuten sukututkijat monesti sanovat, mitä enemmän ihminen on rötöstellyt eläessään, sitä enemmän tietoa hänestä löytyy. Niin tai näin mutta tämän harrastuksen myötä tuntee hyvin vahvasti olevansa osa tätä sukupolvien välistä ketjua ja tajuaa, miten lyhyt on ihmisen elämä...

Nykyään kesälomareissuilla tuleekin kolauttua enemmän hautuumaita kuin ennen ja voi, kuinka kauniita kirkkoja suomesta löytyykään!

Kaunista syksyn jatkoa ja harrastuksen iloa oli se sitten mitä tahansa!

   - Leena -

Kevään odottaminen saa meissä aikaan erilaisia intohimoja! Suuri tieteellinen syy tähän taitaa olla keskellä aivojamme silmien korkeudella sijaitseva käpyrauhanen. Se on 0,1-0,2g painava rauhanen joka erittää vereen mm.melatoniinia. Auringonvalo ravistelee sen hereille kohottaen mielialaa.

Toisten sormet syyhyää jo kevätkylvöjä ja postilaatikkoon sujahtaa siemenluetteloita. Toiset alkaa tiukan kuurin saadakseen itsensä ns. rantakuntoon. Sitten on sekin laji johon itse lukeudun; Kevätsisustaja! 

Kotona huonekalut saa kyytiä (eli rymsteeraan) ja mittanauha suihkii nurkasta toiseen, ideoita pulpahtaa mieleen tämän tästä. Osa olisi saatava toteuttaa heti ja osa jää hautumaan. Osan mieheni osaa selittää mahdottomaksi alun alkaenkin...kuten kammarin uudelleen tapetointi. Sille ei mieheni lämpene vaikka kuinka huokailen raskaasti ja hypistelen ihania tapettimalleja hänen silmiensä edessä...ihan vielä en kuitenkaan luovuta

"Helmikuu on horrostila, höyhentyyny ja haukotus. Haarukkapala, henkilövaaka, hulavanne ja herätys. Helmikuu on hangenkanto, hengenpalo ja halaus. Hiljainen hetki hämärän halki, hellästi kantava ajatus."  - Minna Rissanen -

Mutta..palatakseni kuitenkin keittöön, voiko kaappiin rakastua ensi silmäyksellä? Kyllä voi! Ihana kaappi löytyi keittiöön Kokkolasta antiikkiliikkeestä. Siellä se odottaa meitä kunnes päästään pakettiautolla matkaan. Tämän kaapin tieltä on pitänyt "hävittää" paljon muuta mutta se onkin ollut aika keventävä kokemus!Voisin siteerata tähän lavastaja Tero Kiiskisen lausetta joka on minunkin ohjenuorani eli "rakkaus rievun kauneuteen ja kuluman lämpöön." Eli keväisiä intohimoja on todellakin monenlaista ja hyvä niin.

Lämmin Koti pakkasen keskellä on kuin rakkaus ihmisen sydämessä. - Leila Karppinen -

Ihanaa puuhastelua, kevään odotusta ja säkenöiviä ideoita!!

- Leena -

Uusi vuosi mukanaan paljon vanhaa ja uutta kirjoittamatonta. Tämä blogi on uinunut Prinsessa Ruususen unta mutta nyt päätin herättää sen eloon. Koronasta en halua kirjoittaa koska siitä saamme kuulla niin paljon muutenkin. 

Aloitan vaikka Joulusta...olen jouluihminen ja mietin välillä, miksi juuri joulua niin paljon rakastetaan? Ympäröimmehän itsemme juuri silloin kaikella kauniilla, lämmöllä, valolla, juhla-aterioilla ja mielemme täyttää rakkaus ja kiitollisuus.

Iän myötä tunteeseen sekoittuu myös haikeus ja ikävä. Lapsuuden joulut ovat kiiltokuvina sydämen sopukoissa ja ne ovat jättäneet meihin kerroksensa. Ne ovat kaikki meissä. Juuri jouluna niiden muisto on kuin enkelin siiven hipaisu, silloin taivas tulee lähelle.

Nyt on joulu siivottu pois, kuusi kannettu ulos karisemasta ja koristeet aseteltu laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Ja kuten Tove Jansson niin hienosti sanoo; Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi.

Tammikuu, sydänkuu on minusta ikävin kuukausi. Juurikin joulun jälkeen se tuntuu pitkältä, pimeältä ja kylmältä. Valo onneksi lisääntyy hitaasti mutta varmasti. Pääsiäinen tuntuu olevan valovuosien päässä. Siksipä toinen aforismi tähän on Charles Dickensin; " Vaalin Joulua hartaasti sydämessäni ja yritän säilyttää tuon tunteen koko vuoden."

Tähän loppuun lähetän tähdenlennolle toiveen, että pysytään terveenä ja odotetaan innolla uusia alkuja!!

Leena