maanantai 31. lokakuuta 2016


Näin talven jo kohta saapuessa ovat lehdet täynnä toinen toistaan hienompia käsityöohjeita; sukkaa ja lapasta jos minkälaista!
Minä vilkaisen näitä kuvia ja käännän sivua kohtalaisen nopeasti...ei sillä etten arvostaisi kädentaitoja, päinvastoin.
Olen onneksi saanut ihanilta ystäviltä monet kauniit villasukat lahjaksi, kiitos niistä!
Se vain on niin etten ole ns. käsityöihminen. En ole koskaan ollut. Se on minulle täysin vieras maailma vaikka joskus kauppareissulla pysähdynkin ihastelemaan jotain kauniin väristä lankakerää...




 Koulussa käsityötunnit olivat yhtä painajaista vaikka opettaja ihan mukava olikin.
Yhtään sukkaa tai lapasta en koskaan saanut valmiiksi asti. Keväällä aina opettaja antoi keskeneräisen tekeleen mukaan ja yksi näppärä ystävä kutoi sen loppuun kesälomalla!
Minun sukan- ja lapasen tekeleeni olivat hikisiä, kireitä "tumpposia"! Silmukat olivat puikolla niin kireitä että kutominen oli lähes mahdotonta, silmukat putoilivat ja lisääntyivät itsestään ja ahdistus kasvoi...no nyt olen jakanut kanssanne tämän nöyryyttävän muiston.
"Miten uskallan olla näin onnellinen,
sumuisessa marrasmaisemassa,
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."
- Kyllikki Villa -


Ajatukset karkaa jo Jouluun niin monin tavoin...olen ehdottomasta jouluihminen. Metsässä olen kulkenut keräämässä sammalta, havuja ja käpyjä...kun on syvällä metsän sylissä voi melkeimpä kuulla tiun helähtävän...tonttuko siellä jo meni?
Joulu herättää lapsen meissä ja se kai siinä niin ihanaa onkin!

"Tuuli huuhtoo paljaaksi
loput lehdet puiston.
Raapii tienoon alastomaksi
jäätää rannan suiston
työntää lämmön kauemmaksi
jättäen vain muiston."

- Una Reinman -

Toivon kaikille kauniita pakkaspäiviä ja kutokaa ihania sukkia ja lapasia te jotka sen osaatte!  - Leena -

keskiviikko 5. lokakuuta 2016


Kun saapuu syys...alakulo väkisinkin vähän iskee, haikeus, elämän kiertokulku, luopuminen, muutos...
Näitä asioita ajattelen varsinkin tänä syksynä kun meidän naapureissa on tapahtunut niin paljon muutoksia. Ollaan asuttu tässä nyt 15 vuotta ja kohta on naapurit täysin vaihtuneet. Ihanat mummut ja papat ovat muuttaneet kerrostaloihin tai kuolleet...
Tosin on kiva iltaisin katsella tuota naapurimökkiä kun siellä palaa nyt valot ikkunoissa ja iloiset muumimukit roikkuu keittiön ikkunalla. Siinä asuu nyt lapsiperhe.

Meitä edellinen vanha pariskunta asui tässä talossa 30 vuotta. Mietin, että asutaanko me tässä yhtä kauan? Tästä talosta on tullut niin rakas, kaikki lattian narahdukset, tuoksut ja pihan kivet ovat tulleet rakkaiksi. Joskus ulkona silitän talon seinää ja kiitollisuus valtaa mielen...niin nopeasti kuluu aika mutta toivon, että saamme asua tässä vielä kauan ja nauttia vanhan talon antamasta suojasta elämän tuulissa.

"Elämä kuin tervapääskyn pesä,
ilmasta siepatuista tarpeista
lujasti muurattu  tuulentupa."    - Risto Rasa -


Pilvetöntä. Kuu on haaksirikkoutunut saunan taakse puitten runkoihin.
Aitan ohi sujahtaa vesisiippa. Pohjoisella taivaalla jurnuttaa sateliitti.
Kuka nukkuisi kun mäntyjen latvukset huojuvat taivasta vasten ja tuuli tanssittaa tähtiä oksalta oksalle.

- Brita Polttila -




Kesä oli kuin viini
mutta nyt se on lopussa.
Kaatuneen pullon pohjalla
ei ole enää mitään jäljellä.
Vain muistot
ja tuoksua korkissa...

- Una Reinman -

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen...on Misukin taas pyöristynyt kun tuli syksy!




Vanha Postineiti avaa puodin merkeissä kotinsa ovet 
lauantaina 8.10. Klo 10.00 - 16.00.
sunnuntaina 9.10. Klo 12.00 - 16.00.

Tervetuloa!



Seuraavan kerran auki marraskuussa mutta sitten ollaankin jo jouluisissa tunnelmissa!



Kynttilöiden ja villasukkien kodikasta lämpöä syksyynne!

- Leena -