lauantai 28. helmikuuta 2015

 Ja niin hävisi helmikuu jonnekin ja maaliskuu maita näyttää! Kevät vahvistaa otettaan niin luonnossa kuin minussakin ja taitaapa tuo käpyrauhanen jo heräillä talviunestaan?

Siis tuo käpyrauhanen tuntuu hassulta mutta se on oikeasti olemassa meillä kaikilla. Se on muistaakseni 1mg kokoinen rauhanen tuolla meidän vasemmassa aivolohkossa ja valo säätelee sen toimintaa. Se erittää meidän verenkiertoon mm. melatoniinia joka toimii meidän sisäisenä kellona.

Sytytän sinulle kynttilän keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan iloa, ystävyyttä!
Sytytän sinulle kynttilän, näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan siivillä tähdenlennon?






         
Lauantai;

Jos aamulla saisinkin nukutuksi pitkään, jäisi sitäkin enemmän tekemättä. Kuinka ne ennen pystyivät tekemään kuutta päivää? Milloin silloin pyykit pestiin, kaupat käytiin, milloin vietettiin laatuajat? Viikonloppu tietää voimien loppua ennen kuin taas pääsee työhön, järjelliseen elämään!

Sunnuntai;

Halusin tai en, tänään ei olekaan mitään tekemistä. Perhe on omilla teillään. Ruoka odottaa uunissa sitä päivällisaikaa, joka vietetään yhdessä tai sitten ei. Rakkaita he silti ovat, vaikka useimmin näen heistä enää vain selän. On hiljaista. Käännynpä siis itseäni kohti.

Nämä ajatukset oli jostain Naisen elämää-kirjasta mutta koskettivat syvältä.

Vietettään siis tätä naisen elämää! -Leena -

     

tiistai 24. helmikuuta 2015

 Täytyy nyt teillekin jakaa näitä hauskoja kylttejä joita postilenkillä löytyy!

Kyllä sitä välillä tuntee olevansa aika korvessa.














...ja välillä sitä kulkee ihan historiallisissa maisemissa!


                                                                               

 Tämä vetää suun hymyyn ja kaasujalka kevenee!


Näihin kuviin ja tunnelmiin! - Leena-

torstai 12. helmikuuta 2015

 Auringolla on ihmeellinen voima. Nyt kun se on tässä muutamana päivänä paistanut , niin heti on ajatukset kesässä!

Meillä alkaa keväällä pihassa pieni työmaa. Terassi kaipaa kattoa. Isäntä jo syksyllä teki rungon ja nyt on mietitty katon materiaalia? Huopaa, lautaa....vai kenties jotain muuta? Isäntä välillä haaveilee jopa pärekatosta!

Minulla jo sormet syyhyää, että pääsisin sitä sisustamaan!
Monta suunnitelmaa muhii päässä, tule kevät pian!

 Minun yksi ehdoton lemppari kesäkukista on keijunmekko! Sen ruotsinkielinen nimi on Törnrosas kjörtel. Prinsessa Ruususen viitasta siis on kyse. Kummallakin kotimaisella kielellä nimi viittaa satuun ja satumainen tämä kukka todella on.

Kukka voisi toimia kesällä talon haltija-keijuna. Niin kuin keiju itse heräisi talviunestaan, ojentaisi ujosti kätensä mekon helmoista esiin ja kohottaisi pientä taikasauvaa. Sen kosketus voisi hajoittaa mielen ja taivaan tummia pilviä ja saada tänne taas hiukan lisää toivon huikaisevaa valoa!

Näin kauniisti kirjoitti Hannu Mäkelä Kotipuutarha-lehdessä tästä kukasta.















Vanhoille astioille, kannuille ja kattiloille löytyy paljon
käyttöä meidän pihassa!


Annetaan auringon täyttää ajatuksemme kesäisillä haaveilla!  - Leena -

lauantai 7. helmikuuta 2015

 Viikonlopuissa ihan parhautta on yksinäinen, rauhallinen aamuhetki. Herään yleensä todella aikaisin. Tänäkin aamuna jo kuudelta, hipsin alakertaan, sytytän kynttilän ja keitän vaniljakahvia!

Pikkuhiljaa alkaa päivä valjeta ja voi miettiä päivän ohjelmaa.
Yksi vanhempi työkeverini sanoi kerran, että voi miten kallisarvoisia nuo viikonlopun vapaapäivät ovat. Silloin nuorena tyttönä en oikein ymmärtänyt mutta nyt ymmärrän.



Tässäpä minun pikkuruinen konttorini, jonka mieheni minulle teki. Tässä tulee istuttua tovi jos toinenkin...



"Aamun hiljaisessa valossa
sydän keventyneenä
askeleesi muuttuvat
ruusunnupuiksi.
Sylisi täyttyy timanteista,
sirpaleittesi viisaudesta."

       -Irma Kupiainen-

Kaunista viikonloppua ja aurinkoisia ajatuksia. - Leena -

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Perjantaina saatiin vihdoinkin kylpyhuoneeseen uusi allaskaappi! Se haettiin jo lokakuussa Kuopion Ikeasta ja on Hemnes/Rättviken-niminen. Ei kyllä koskaan olla niin nopeasti Ikealla käyty, napattiin kaapin osat hyllyistä ja ulos kassan kautta! Oli nimittäin kiire Kuopioon yhteen kylään ja se onkin sitten ihan oma juttunsa.
Hanan valitseminen tuotti meidän perheessä hieman keskustelua. Minä olisin halunnut sellaisen vanhanaikaisen hanan jossa kylmä ja kuumahanat erikseen mutta päästiin kuitenkin kompromissiin. Sain vanhanaikaisen hanan, se on Grana Finlandin mallistoa Rosa antiikkimessinkinen.
Nyt on Pienen Talon Onnellinen Emäntä tyytyväinen ja on niin ihana astua kylpyhuoneeseen pesemään käsiään ruusuntuoksuisella saippualla!














Ja ei muuta kuin kohti uutta projektia!
- Leena -