Hei! 

Tämä minun innolla aloittama blogi on jäänyt ihan oman onnensa nojaan.....Tykkään edelleenkin valokuvata ja kirjoitella mutta aika vain ei riitä kaikkeen.  Ainakin nyt on sanottava näin....

Jos haluat seurata minua niin instagrammissa olen. Laitan sinne kuvia ja pieniä ajatuksia...

Löydät minut osoitteesta

@pienentalonpostineiti 

- Meillä kaikilla  on aikakoneemme, eikö vain? Ne jotka vievät meidät takaisin ovat muistoja....ja ne jotka vievät meitä eteenpäin ovat unelmia -

- H.G. Wells -

Ihanaa kevään odotusta sinulle!

         Leena 

 Mites olisi uusi harrastus näin syksyn kynnyksellä? Itse kävin kahtena viikonloppuna sukututkimuksen peruskurssilla ja jäin heti koukkuun. Lisäksi veljeni teki DNA-testin ja meidän sukupuu meni uusiksi vaikka asia tuntui uskomattomalta vaikka sanotaan, että DNA on lahjomaton ja kirkonkirjoissa voi lukea mitä vain...sukututkimuksen suosiota on osittain varmasti lisännyt tv-ohjelma "Sukuni salat" jossa julkkisten eteen tuodaan valmiiksi etsittyä tietoa suvusta.

Sukua olen löytänyt kirkonkirjoista tähän mennssä aina 1800-luvun alkuun asti eli aika kauas. Torppareita enimmäkseen. He elivät usein kurjissa oloissa tehden työtä ruokapalkalla.  Niin paljon nimiä, päivämääriä, syntymää, kuolemaa, iloja suruja sisältyy noihin nimiin...

Kun ikää kertyy saattaa monella alkaa suvun historia kiinnostamaan. Siinä vaiheessa usein ikävä kyllä useat vanhat sukulaiset jotka vielä jotain muistaisivat ovat jo mullan alla....

"Kuuntele vanhojen juttuja, vaikka ne ovat jo tuttuja. Haittaako se pätkän vertaa vaikka ne kuulisit sata kertaa! Älä mummojen muistoille nyrpistä nenää. Koittaa päivä, kun niitä et kuule enää"  - Anna- Mari Kaskinen . (kuva Sysmästä Nuoramoisen vanhalta hautuumaalta)

Kuten sukututkijat monesti sanovat, mitä enemmän ihminen on rötöstellyt eläessään, sitä enemmän tietoa hänestä löytyy. Niin tai näin mutta tämän harrastuksen myötä tuntee hyvin vahvasti olevansa osa tätä sukupolvien välistä ketjua ja tajuaa, miten lyhyt on ihmisen elämä...

Nykyään kesälomareissuilla tuleekin kolauttua enemmän hautuumaita kuin ennen ja voi, kuinka kauniita kirkkoja suomesta löytyykään!

Kaunista syksyn jatkoa ja harrastuksen iloa oli se sitten mitä tahansa!

   - Leena -

Kevään odottaminen saa meissä aikaan erilaisia intohimoja! Suuri tieteellinen syy tähän taitaa olla keskellä aivojamme silmien korkeudella sijaitseva käpyrauhanen. Se on 0,1-0,2g painava rauhanen joka erittää vereen mm.melatoniinia. Auringonvalo ravistelee sen hereille kohottaen mielialaa.

Toisten sormet syyhyää jo kevätkylvöjä ja postilaatikkoon sujahtaa siemenluetteloita. Toiset alkaa tiukan kuurin saadakseen itsensä ns. rantakuntoon. Sitten on sekin laji johon itse lukeudun; Kevätsisustaja! 

Kotona huonekalut saa kyytiä (eli rymsteeraan) ja mittanauha suihkii nurkasta toiseen, ideoita pulpahtaa mieleen tämän tästä. Osa olisi saatava toteuttaa heti ja osa jää hautumaan. Osan mieheni osaa selittää mahdottomaksi alun alkaenkin...kuten kammarin uudelleen tapetointi. Sille ei mieheni lämpene vaikka kuinka huokailen raskaasti ja hypistelen ihania tapettimalleja hänen silmiensä edessä...ihan vielä en kuitenkaan luovuta

"Helmikuu on horrostila, höyhentyyny ja haukotus. Haarukkapala, henkilövaaka, hulavanne ja herätys. Helmikuu on hangenkanto, hengenpalo ja halaus. Hiljainen hetki hämärän halki, hellästi kantava ajatus."  - Minna Rissanen -

Mutta..palatakseni kuitenkin keittöön, voiko kaappiin rakastua ensi silmäyksellä? Kyllä voi! Ihana kaappi löytyi keittiöön Kokkolasta antiikkiliikkeestä. Siellä se odottaa meitä kunnes päästään pakettiautolla matkaan. Tämän kaapin tieltä on pitänyt "hävittää" paljon muuta mutta se onkin ollut aika keventävä kokemus!Voisin siteerata tähän lavastaja Tero Kiiskisen lausetta joka on minunkin ohjenuorani eli "rakkaus rievun kauneuteen ja kuluman lämpöön." Eli keväisiä intohimoja on todellakin monenlaista ja hyvä niin.

Lämmin Koti pakkasen keskellä on kuin rakkaus ihmisen sydämessä. - Leila Karppinen -

Ihanaa puuhastelua, kevään odotusta ja säkenöiviä ideoita!!

- Leena -

Uusi vuosi mukanaan paljon vanhaa ja uutta kirjoittamatonta. Tämä blogi on uinunut Prinsessa Ruususen unta mutta nyt päätin herättää sen eloon. Koronasta en halua kirjoittaa koska siitä saamme kuulla niin paljon muutenkin. 

Aloitan vaikka Joulusta...olen jouluihminen ja mietin välillä, miksi juuri joulua niin paljon rakastetaan? Ympäröimmehän itsemme juuri silloin kaikella kauniilla, lämmöllä, valolla, juhla-aterioilla ja mielemme täyttää rakkaus ja kiitollisuus.

Iän myötä tunteeseen sekoittuu myös haikeus ja ikävä. Lapsuuden joulut ovat kiiltokuvina sydämen sopukoissa ja ne ovat jättäneet meihin kerroksensa. Ne ovat kaikki meissä. Juuri jouluna niiden muisto on kuin enkelin siiven hipaisu, silloin taivas tulee lähelle.

Nyt on joulu siivottu pois, kuusi kannettu ulos karisemasta ja koristeet aseteltu laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Ja kuten Tove Jansson niin hienosti sanoo; Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi.

Tammikuu, sydänkuu on minusta ikävin kuukausi. Juurikin joulun jälkeen se tuntuu pitkältä, pimeältä ja kylmältä. Valo onneksi lisääntyy hitaasti mutta varmasti. Pääsiäinen tuntuu olevan valovuosien päässä. Siksipä toinen aforismi tähän on Charles Dickensin; " Vaalin Joulua hartaasti sydämessäni ja yritän säilyttää tuon tunteen koko vuoden."

Tähän loppuun lähetän tähdenlennolle toiveen, että pysytään terveenä ja odotetaan innolla uusia alkuja!!

Leena

Pitkäperjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Ähtäriä tarkoituksena käydä tutustumassa vasta avattuun ja remontoituun vanhaan pappilaan.  Vanha Pappila Hetki-kuulumisia olin seurannut jo jonkin aikaa Facebookissa ja oli todella kiva päästä paikan päälle!  Pappila oli jo ulkoa kutsuvan näköinen salmiakkiruutuisine ikkunoineen ja kodikkaalla olemuksellaan.  Kauniisti sujahdimme sisälle vanhan pappilan hetkeen, pappilan joka oli valmistunut jo 1876. 

 Alakerran puoti on kaunis kokonaisuus. Myytävät tuotteet huolella valittu ja kaikki kauniisti esillä. Jo pelkästään puodissa saa ajan kulumaan ja mikä onkaan luontevampaa kuin jatkaa kahville ja leivokselle...

 Kahvihetken jälkeen suuntasimme tutustumaan yläkerran huoneisiin missä ennen vanhaan kirkkoherrat ja pastorit perheineen asustelivat.

 Yläkerrasta löytyi toinen toistaan kauniimpia huoneita ja jokaisella huoneella oli kutsuva nimi. Oli Iltasatua, Runoilijan kulmaa, Kesäyön unelmaa, Kipinäkamaria...

 Huoneissa on panostettu hyvään sänkyyn ja rauhalliseen tunnelmaan, kauniisiin tapetteihin ja valaisimiin. Ihan pakko on kyllä tulla tänne vielä yöksi! Kaikki on niin hyvällä maulla sisustettu eikä tavaraa ole liikaa vaan yksittäiset vanhat huonekalut tulevat kauniisti esille vanhaa kunnostettua hirsiseinää tai kaunista tapettia vasten! Talossa on hyvä henki, siellä haluaa viipyillä, tuntea vanhan tuulahduksen kuinka se hyvällä tavalla sulautuu tähän päivään!

Onnea ja menestystä vanhan pappilan hetkeen!!!
Uskotaan unelmiin ja eletään niitä kohti!    - Leena -

 Pitkästä, pitkästä aikaa tervehdys myös tänne! Ihana, rauhallinen joulu takana ja uusi vuosi arkineen jo vauhdissa.

Olen ollut aina ns. Jouluihminen. Jokin siinä koskettaa syvältä. Tähän ikään on ollut jo monenlaista joulua ja ehkä mieleenpainuvin oli se raskas jouluyö sairaalassa kun olin saattohoidossa olevan äitini tukena...meidän viimeinen yhteinen jouluaatto. Mutta siitäkin huolimatta tunnen iloa ja lämpöä joka liittyy jouluun. Ehkä siihen vaikuttaa niin monet kauniit muistot lapsuusajan jouluista ja se kun saat pukea kodin kauniiksi ja levähtää hetken työkiireistä rakkaiden seurassa!

"Äiti oli kuin antiikkituoli
lapsuuden kodista; vanha,
hauras, nariseva
korvaamaton."

- Eeva Kilpi -

Älä odota kunnes kaikki on täydellistä, ennen kuin päätät nauttia elämästäsi.

- Joyce Meyer -

 Yksi kauneimpia joulurunoja on tämä Mika Waltarin runo ;
"Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet..."

Jos olisin joululaulu
minussa olisi monta säkeistöä
niin että jokainen joka minut laulaisi
löytäisi itsensä niistä
ja kun sinä laulaisit korkealta ja kovaa
hennosti ja varovasti
tai vain hiljaa hyräilisit
jäisin sinuun soimaan lauluna
josta saat lohtua, rohkeutta, ymmärrystä
ja jos joskus unohtaisit sanat
muistaisit silti sävelen.

- Hanna Lind -

Ihania uusia alkuja alkaneeseen vuoteen ja muistakaa unelmoida!
- Leena -

Minä taidan nykyään olla vähän masentavaa seuraa...jo toinen ihminen sanoi kesken jutustelun, että puhutaampas me nyt synkkiä? Olen sellainen, että jään kiinni toisten murheisiin. Toisten suru nostaa pintaan myös omia menneitä suruja. Haavat aukeavat helposti uudelleen. Viime aikoina kuullut ja sattunut niin paljon surullisia asioita että niitä jää miettimään. Onhan tämä elämä ihanaa ja kaunista mutta välillä ihan kauheaa. Mikään ei niin äkköötä kuin nämä "elä hetkessä" kehoitukset ja "tartu hetkeen" höpinät!
Minä en osaa elää hetkessä kuin hetken, sitten jo ajatukset karkaa eiliseen, huomiseen...
Opettelen suojelemaan itseäni. Voin kulkea hetken toisen rinnalla ja jakaa surun mutta on pakko ravistaa siitä itsensä irti ja jatkaa omaa matkaa!

Et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli mutta voit estää niitä tekemästä pesää hiuksiisi.
- kiinalainen sananlasku -

"Lapsi minussa juoksee halki heinäkuun; auringon paahteen, sirkkojen sirinän, niityn muhevan tuoksun!"

 Tämä kesä on tuntunut pitkälle koska se alkoi jo toukokuussa niin täysillä! Ihanan reissun teimme Tampereelle! Varasin huoneen meille hotellista johon olen aina halunnut; Tammer hotelli!
Oli juuri niin tunnelmallinen ja tyylikäs hotelli kuin ajattelinkin.
Parasta oli kuitenkin käynti museokeskus Vapriikissa. Siellä oli upea Marilyn-näyttely. Ainoa pohjoismaissa. Kiersin salin kolmeen kertaan ja katselin ja kuvittelin...tuo kenkä Marilynin jalassa, tuo puku hänen yllään...tuli vähän haikea olo. Niin kaunis ja lahjakas ja niin surullinen tarinan loppu.

"Elämänvoimaa
kerään lapsen silmistä
rakkaan äänestä
tuntemattoman katseen
ystävällisyydestä"

Kesälomaan on vielä matkaa. Ainakin aion istua laiturilla yhden lämpöisen kesäillan kuunnellen laineiden liplatusta, kaislojen kahinaa lempeässä iltatuulessa ja kuikan huutoa järveltä...niin lataan akkua, eheytän sielua, vahvistan itseäni kaikella luonnon tarjoamalla kauneudella ja hetken tie on kevyt!

Ihania, voimaannuttavia kesän hetkiä sinullekin! - Leena -