lauantai 27. kesäkuuta 2015

Saimme viettää ihanan päivän sinisen mökin syleilyssä!

Melkein ihaninta mitä tiedän on mökkeily! Pakata auto ja hurauttaa mökille! Kiitos ihanan pikkuserkkuni joka antoi meille  mahdollisuuden nauttia mökilläolosta ja kuulema saamme mennä toisenkin kerran!

Oli niin ihana ilta, heitin talviturkin Niiniveteen, istuttiin laiturilla ja joutsenperhe lipui läheltä ohitsemme kaislikon suojaan, Käki kukkui läheisessä metsässä ja kiireinen työviikko jäi unholaan...

Hiljaa- pisara putoaa. Kuuletko kaislan taipuvan...Ja kaislojen vieno kahahdus kuin kuiskaus, kuin rakkaus...
 

Nyt on taas akut ladattu ja on hyvä ponnistaa kohta alkavaan viikkoon. Kiinnyin tähän maisemaan, siirsin sen sydämeeni muiden aarteiden joukkoon...

Nautitaan kesästä! - Leena -

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Tämä päivitys kulkee nimellä Hyätyt talot, autiot pihat...
Käytiin vähän ajelulla ja käytiin  tällaisen autiotalon pihalla. Paikka on meille ennestään tuttu. Talo on ison, puhtaan järven rannalla mutta hylättynä ja harmaantuneena se seisoo puiden keskellä. Minulla on haave, että  olisi mahtavaa omistaa joku vanha, hylätty  talo ja herättää se henkiin...antaa sille uusi elämä. Sen haaveen innoittamana ostin Milla Pihon runokirjan "Kämppäpyyskä", autiosta runoksi.





 Milla Piho kirjoittaa tien, kirjoittaa polun
umpeen kasvaneen pihalle...

SYITÄ RAKASTAA AUTIOTALOJA

Rakastan vanhoja
aavemaisia taloja
ummehtuneita tuoksuja
menneisyyden hirsiseinissä

tuulen natinaa huojuvilla
puoliksi repeytyneillä huopakatoilla

rikkinäisinä repsottavia ikkunakarmeja
joiden lasiruudut kirkuvat pimeyttä
ihokarvoja nostattaen
kertoilevat tarinaansa.

- Milla Piho -


Vessa keskellä metsää...käyköhän täällä kukaan?

Eipä tarettu mennä uimaan mutta kasvot pestiin...


Kaunista on suomen luonto ja suvi suloinen...


"Älä kiinny maisemaan. Siirrä se sydämeesi ja katsele matkalla uuteen."   - Pekka Kejonen -





Niin ihanaa suven suloista loppuviikkoa!  - Leena -



torstai 18. kesäkuuta 2015

 Tämän päivityksen nimi voisi olla vaikkapa "Kappale kauneinta suomea"! Niin kaunis on tämä maa ja niin ihana kesä!


 On ihan pakko lainata tähän Mia Kankimäkeä kirjasta "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Kirjassa on niin hienosti puettu sanoiksi se mitä usein tunnen kun katson kaunista maisemaa..."Syksyn yllä leijuu selittämätön melankolia, elämän kauneuden tuottama suru, loppumisen tunne, aavistus siitä, ettei jotain sittenkään saanut tarpeeksi. Sama selittämätöm tunne valtaa minut kun katson kesäyössä tyynen järven taa laskevaa aurinkoa tai kuullessani mustarastaan laulun huhtikuisessa illassa; siihen liiittyy totaalista kauneutta, annos kaihoa, aavistus epätoivoa, tunne siitä ettei kaikesta tästä pysty koskaan nauttimaan niin paljon kuin pitäisi, siiitä ei saa otetta, sitä ei saa mukaansa, sitä ei voi omistaa, sille ei pysty täysin antautumaan, se jää aina hieman tavoittamattomiin vaikka on täysin sen ympäröimänä. Tunne on sietämätön ja ihana, ja vaikea kestää."
;

Tässä kuva yli 200-vuotiaan riihen seinästä...
Kun panee poskensa kurttuista pintaa vasten, huomaa, että vanha ei olekaan laho vaan luja.
Tuiskujenkin jäljiltä vielä syvältä lämmin...


Toivotan ihanaa juhannuksen aikaa ja sitä kesäyön tunnelmaa! Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta...

- Leena -

perjantai 12. kesäkuuta 2015

 Tänään oli ihan huippufiilikset kun tulin töistä kotiin. Huomenna on Vanha Postineiti taas auki ja nään ystäviä ja tuttuja ja jaetaan ihania juttuja!

Nautin päiväkahvit terassilla ja tuuli kuljetti viereisen syreenipuskan tuoksun luokseni...tunsin auringon lempeät säteet ihollani, suljin silmäni ja hetkeksi tavoitin jotain jota voisi vaikka onnellisuudeksi kutsua.

Ajatukset ovat kyllä jo aika vahvasti tulevassa kesälomassa niin kuin varmaan monella muullakin. Kyllä ollaan vähän kotimaan matkaa suunniteltu ja mökillä pitää ehdottomasti päästä käymään. Olen huomannut, että kesämökillä osaan ottaa lomaa itsestäni, olla murehtimatta, suunnittelematta ja vain olla ja nauttia kesästä kuin lapsi!


 Paras on vielä edessä ystävä, uskon niin.
Yhdessä löydämme määränpään, sen, jonne kaivattiin.

Maisema uusi avautuu takana metsien.
Vielä on aikamme kulkea polkua etsien.

Onko se päivä arkinen, kun ilta laskeutuu,
kun yli pellon hämyisen kohoaa kirkas kuu?

Onko se peipon laulua, herkkää ja keveää,
auringon aamuhymyä lämpöistä, leveää?

Paras on ehkä edessä.
Kiitos soi tässä ja nyt.
Ystävä, olen niin iloinen kun olet syntynyt.

- Anna-Mari Kaskinen -
Etana, etana, näytä sarves onko huomenna pouta?

Huomenna siis Vanha Postineiti auki 10.00-15.00. Rakas mieheni on luvannut paistaa lettuja ja tarjoilla kahveet naisväelle joten Lämpimästi Tervetuloa  Suksitielle!

- Syreenintuoksuisin terveisin Leena -

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015


 Rosoa ja ruusua...elämä välillä on ja eilen oli ihana, jännittäväkin päivä! Eilen näin paljon tuttuja kasvoja ja uusiakin tuttavuuksia puodilla ja tästä onkin nyt sitten hyvä jatkaa hyvin alkanutta matkaa!

"Jätä yksi kortti hihaan
jätä yksi ovi raolleen

jätä pullon pohjalle tilkkanen
jätä tuoksu yöksi tyynyliinaan

jätä nauru kansoittamaan
yksinäonen huone

jätä jotakin pientä
ja kevyttä kasvamaan
järkyttävän suureksi

jätä niin paljon itsestäsi
ettet enää koskaan
ole kokonainen ilman sitä."



Vanha Postineiti avasi ihan omat facebook-sivunsa jonne on tarkoitus päivittää kuulumisia ja aukioloaikoja! Tervetuloa mukaan Postineidin elämään ihan ykkösluokassa!
- Leena -

perjantai 5. kesäkuuta 2015

 On ollut kiirettä mutta ihanaa kiirettä. Olen ihminen joka tykkää positiivisesta stressistä, kaipaan haasteita.

Huomenna jännittävä päivä, vihdoinkin saan avata pienen puotini oven ja nähdä kuinka otatte Vanhan Postineidin vastaan! Huomenna täällä Äänekoskella suuri pihakirppispäivä johon myös ilmoittauduin. Tavaraa on siis puodin ulkopuolellakin...paljon kirppistavaraa jää myös seuraavaan kertaan.


 OMENAPUU

Oi, jos minulla olisi
ikioma omenapuu!
Keväällä
kantaisin sen alle
vanhan valkoisen tuolin
ja istuisin siinä
tekemättä yhtään mitään.
Olisin vain.
Juopuisin jumalaisesta tuoksusta,
painaisin posken
rungon rosoa vasten
ja hyräilisin hiljaa.
Antaisin tuulen
hyväillä
kaulaani ja käsivarsiani
hellästi,
häpeämättömästi.
Jospa minulla vain olisi
ikioma omenapuu!

- Sinikka Svärd -




Täyttynyt unelma ja usko huomiseen antavat pohjan pelottomuudelle, jonka varaan on helppo astua askel kerrallaan, kohti uusia aikoja!


Huomiseen!    - Leena -