sunnuntai 25. syyskuuta 2016

"Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen, posket tehty puolukasta, tukka naavatuppurasta, silmät on siniset tähdet!

Tästä kuvasta tulee tänään 24 vuotta. Oli elämäni hienoin päivä; minusta tuli äiti pienelle tytölle! Sinänsä outoa, sillä olin päättänyt nuorempana etten tee lapsia ja kauhuissani aina kuuntelin toisten naisten synnytyskertomuksia. Olin aika iäkäs ensisynnyttäjä; 32-vuotias. Minulle tehtiin hätäsektio kun synnytys ei edistynyt ja vauvan sydänäänet alkoi heiketä...Kyllä myöhemmin olen sitäkin miettinyt, että jos olisi eletty vanhaa aikaa ja oltu synnyttämässä saunassa niin sinne olisi jääty molemmat...

Muistan kaiken kuin eilisen päivän. Oli mukava naislääkäri joka käynnisti synnytyksen antamalla jonkin aineen alateitse. Hän kysyi, että tiedänkö mitä ainetta lääke sisältää? No en tiennyt ja hän vastasi, että siinä on samaa vaikuttavaa ainetta kuin miehen siemennesteessä eli se saa kohdun supistelemaan. Eipä mitään, isäntä oli lähellä sermin takana ja huikkasi, että olisihan hänkin ollut täällä! Ei naurattunut silloin!

"On kevyt ja aineeton hetki elämässäni, onnen hipaisu, enkelin siiven kosketus, värien huilumainen sointi..."

Saimme ihanan terveen tytön ja alkoi uusi vaihe elämässä. Kaikki ei pyörinytkään enää vain oman navan ympärillä! Nyt ymmärrän paremmin erään entisen vanhan työkaverin lausahdusta kun puhuttiin lapsista....hän sanoi, että se kaikki on ollut kuin unennäköä ja nyt ymmärrän mitä hän tarkoitti. Aika on mennyt niin pian ja nyt siitä ihanasta ajasta jota välillä marisikin on vain muistot...

Varmaan tekisin nyt monta asiaa toisin, nauttisin enemmän yhteisestä ajasta. En ollut tottunut vauvan hoitoon joten stressasin monessa asiassa ja hätäilin...imetyskin tyssäsi yhteen kuukauteen ja siitä kannan jotenkin syyllisyyttä joskus vieläkin. Varsinkin kun tyttärelläni todettiin atooppinen ihottuma niin ajattelin heti, että no niin....

Kaikesta huolimatta ja ehkäpä juuri siksi tässä ollaan! Nyt olen jo vuosia voinut osallistua naisten synnytyskeskusteluihin omilla kokemuksillani ja olen onnellinen siitä, että uskalsin ryhtyä äidiksi!

   - Leena -

tiistai 20. syyskuuta 2016


Käytiin pitkästä aikaa Oulussa. Yksi kaupunki monien joukossa jossa on kiva käydä! Meidän hotelli oli ihan tämän Oulun Tuomiokirkon takana ja näkyy tässä kuvassakin...kirkko oli illalla upeasti valaistu!

Joskus jatketaan vielä paljon pohjoisempaan se on päätetty mutta siihen lomaan on varattava enemmän aikaa. Minä olen lapsena ollut paljon Lapissa ja Norjassa mutta mieheni ei ole käynyt Haaparantaa pohjoisemmassa.


Valitsin Hotelli Laplandin, ripaus luksusta meidän syksyyn, upea huone omalla saunalla ja parvekkeella!!

"Ihana oivaltaa, miten turhaa kaikki on,
sen turhempaa minkä ihanampaa!"  - Kai Nieminen -



Tämmöinen helmi löytyi ihan Oulun Rotuaarin eli ydinkeskustan kävelykadun alkupäästä läheltä meidän hotellia. Vanhan Talon Tavarat! Siellä oli yksi aivan ihana, vanha talonpoikainen astiakaappi johon rakastuin ja koko kotimatkan hyrisin iloisena että saan sen kotiimme mutta annas olla kun kotona mitattiin niin ei mahdu kun ei mahdu...hiivatin sähkötaulu osui tielle eikä hienoa vanhaa kaappia voi alkaa sahalla pilkkomaan...iso harmi mutta tällaista tämä sisustajan elämä joskus on...

Myös Stockmaan oli vielä Oulussa, ensi vuonna kuulema loppuu...on se niin kummallista kun mikään ei kannata!

Olihan siellä kiva Rotuaarilla käsi kädessä pasteerata, aurinko paistoi ja keltaiset lehdet kahisivat jaloissa...
Ja sitten tunnustus, me käytiin Ouluhallissa Seniori-messuilla! Ihan isännän mieliksi oli PAKKO mennä koska siellä oli esillä Jamppa Tuomisen fani-clubi ja meidän rokkimies fanittaa myös Jamppaa! Paita ja pari cd-levyä lähti matkaan. Tässä kuvassa onnellinen mieheni poseeraa Jamppa Tuomisen siskon Anette Sorjosen (keskellä) kainalossa! No kaipa sitä enemmän ollaan jo senioreja kuin junioreja...


"Vasten syksytuulta kaksi lehteä
pitkän kesän jälkeen vielä yhdessä.

Juhlapukuun heidät tänään puettiin.
Vihreys jo vaihtui kirkkaan oranssiin.

Niin kuin syksyn lehdet, niin he loistavat,
toisillensa siinä hiljaa toistavat:

Onnestamme tahdon vielä juopua.
Sinusta en tahdo koskaan luopua."

- Anna-Mari Kaskinen -


Valoa Päiviisi!    - Leena -

torstai 8. syyskuuta 2016


Olen ollut tämän viikon niska-hartiaoireisten kuntoutuksessa Savonlinnan Kerimäellä kauniin Puruveden rannalla. Alkujärkytyksen ja koti-ikävän voitettuani on täällä ollut ihan mukavaa!

On saanut keskittyä vain itseensä ja hyvinvointiinsa. On saanut tukea ja ohjeita asiantuntijoilta. Löysin uuden lajin johon jäin heti koukkuun; vesijuoksu!

Tietysti täällä on täytynyt asettaa itselleen tavoitteet ja niitä kohti lähdetään hyvin evästettynä. Minun tavoitteeni ovat yksinkertaisesti kunnon kohottaminen ja painon pudottaminen...näihin tavoitteisiin olen nyt sitoutunut ja tammikuussa kun tänne kuntoutukseen palataan, olisi hyvä näkyä jo edes vähän tulosta. Kolmas ja viimeinen viikon jakso toukokuussa!

On hienoa, että näitä järjestetään ja että tänne pääsee!!





Täällä on upea sotahistoriallinen näyttely "Viimeisellä linjalla.!

Lähimaastossa tankkeja ja tykkejä ja melkein ikkunan alta lähtee metsään mutkittelemaan juoksuhauta...ne ovat ihan alkuperäisiä!

Paljon ajatuksia herättää tämä näyttely, entäpä jos venäläiset olisivat päässeet tänne asti ja ohikin...voisi Suomen kartta näyttää vähän toisenlaiselta.
On kyllä luksusta päästä valmiiseen pöytään senhän nyt jokainen tietää! Aamiainen, lounas, päivällinen ja vielä välipalahedelmät...nälkä ei ole ehtinyt tulla yhtenäkään päivänä! On se karua lähteä kotona ruokakauppaan ja miettiä mitä ruokaa laitetaan...


"Nukkumaan käydessä ajattelen;
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun;
Sinä pieni urhea nainen
minä luotan sinuun."

- Eeva Kilpi -








Ihanaa syyskuun jatkoa kaikille ja pidetään huolta itsestämme, että jaksetaan nauttia elämästä, tästäkin hetkestä...

- Leena -