perjantai 13. heinäkuuta 2018


Minä taidan nykyään olla vähän masentavaa seuraa...jo toinen ihminen sanoi kesken jutustelun, että puhutaampas me nyt synkkiä? Olen sellainen, että jään kiinni toisten murheisiin. Toisten suru nostaa pintaan myös omia menneitä suruja. Haavat aukeavat helposti uudelleen. Viime aikoina kuullut ja sattunut niin paljon surullisia asioita että niitä jää miettimään. Onhan tämä elämä ihanaa ja kaunista mutta välillä ihan kauheaa. Mikään ei niin äkköötä kuin nämä "elä hetkessä" kehoitukset ja "tartu hetkeen" höpinät!
Minä en osaa elää hetkessä kuin hetken, sitten jo ajatukset karkaa eiliseen, huomiseen...
Opettelen suojelemaan itseäni. Voin kulkea hetken toisen rinnalla ja jakaa surun mutta on pakko ravistaa siitä itsensä irti ja jatkaa omaa matkaa!

Et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli mutta voit estää niitä tekemästä pesää hiuksiisi.
- kiinalainen sananlasku -



"Lapsi minussa juoksee halki heinäkuun; auringon paahteen, sirkkojen sirinän, niityn muhevan tuoksun!"





 Tämä kesä on tuntunut pitkälle koska se alkoi jo toukokuussa niin täysillä! Ihanan reissun teimme Tampereelle! Varasin huoneen meille hotellista johon olen aina halunnut; Tammer hotelli!
Oli juuri niin tunnelmallinen ja tyylikäs hotelli kuin ajattelinkin.
Parasta oli kuitenkin käynti museokeskus Vapriikissa. Siellä oli upea Marilyn-näyttely. Ainoa pohjoismaissa. Kiersin salin kolmeen kertaan ja katselin ja kuvittelin...tuo kenkä Marilynin jalassa, tuo puku hänen yllään...tuli vähän haikea olo. Niin kaunis ja lahjakas ja niin surullinen tarinan loppu.

"Elämänvoimaa
kerään lapsen silmistä
rakkaan äänestä
tuntemattoman katseen
ystävällisyydestä"
Kesälomaan on vielä matkaa. Ainakin aion istua laiturilla yhden lämpöisen kesäillan kuunnellen laineiden liplatusta, kaislojen kahinaa lempeässä iltatuulessa ja kuikan huutoa järveltä...niin lataan akkua, eheytän sielua, vahvistan itseäni kaikella luonnon tarjoamalla kauneudella ja hetken tie on kevyt!

Ihania, voimaannuttavia kesän hetkiä sinullekin! - Leena -