Tässä tämä nyt on! Nyt se on virallista, kirjoissa ja kansissa. Tätä unelmaa olen hautonut päässäni koko pitkän talven ja itse asiassa jo muutaman vuoden ennen kuin uskalsin antaa sen viedä minut kokonaan mukaansa.

Oma toiminimi; Vanha Postineiti. Olen nyt siis sivutoiminen elinkeinonharjoittaja! Ihan "oikeaa" työtä teen siis edelleenkin postissa.

Tuon nimen keksiminen oli aluksi hankalaa mutta se vaan tuli jostain ja ihan tottakin tuo on sillä olen aikoinani työskennellyt sellaisilla pienillä postiasemilla joita ei ikävä kyllä enää ole. Neiti tosin en enää ole ollut kymmeniin vuosiin.

Tarkoitus olisi valjastaa tuo meidän pieni huvimaja Vanhan Postineidin käyttöön toukokuun aikana.
Siellä olisi myytävänä kortteja, koruja ja pientä sisustustavaraa. Sellaista mistä itsekin pidän. Myös kirpputori pyörisi samaan tahtiin tuossa meidän pihassa. Se kuinka puoti on auki on vielä" hämärän" peitossa. Viikonloppuisin pitäisin auki mutta ei joka viikonloppu kuitenkaan koska kesällä on kiva tehdä muutakin.

Niin paljon on vielä puuhaa, nuo ilmat kun lämpenisi...ilmoittelen kyllä sitten kun avajaiset ovat.
Tietysti minua jännittää ihan kamalasti kuinka otatte pienen puotini vastaan mutta on tämä nyt kokeiltava kun se ei antanut minulle rauhaa!

Kannattaa ottaa askel siihen suuntaan, johon olet aina halunnut. Ellet yritä, et koskaan saa tietää.
 - Laura Davis -

Näihin tunnelmiin "Vanha Postineiti"

 Tällaiset vanhat kaunottaret matkustivat meille Vaasasta asti! Olen iki-ihastunut näihin biedermeier-tuolin muotoihin.

Tänään pääsin sitten taas rymsteeraamaan! Jaa, että mitä se on? Katsoin oikein netistä ja siellä sanottiin, että se on huonekalujen uudelleenjärjestelyä ja suursiivousta!
No, sitähän tämä päivä on ollut. Keittiön räsymatto vaihtoi värinsä kevään vihreään ja kukkakauppiaan lahjoittamat tulilatvat löysivät paikkansa keittön pöydältä.

Olen tällä hetkellä niin innostunut monestakin asiasta mutta se ihanin innostukseni kohde paljastuu teille huomenna.  Uskon, että innostus on sisäistä uskoa tehdä unelmastaan totta!

 Arkipäivän juhlaan sinut kutsuisin,
keittiöön vanhaan, viereen kakluunin.

Ruudullinen liina, leivän viipale,
kuppi kuumaa teetä. Siinä juhla se.

Sanoja on vähän, tuskin ollenkaan.
Ystävyyden kieltä vaiti kuunnellaan.

- Anna-Mari Kaskinen -

Katson elämäni
sääkarttaa
luvassa uusia tuulia
ja auringonpaistetta
hymyillen astun
tähän päivään.

- Kirsti Kivimäki -



...ja nyt vielä loppurutistus rymsteeraukseen niin että pitsilahkeiset mamelukit vilkkuvat!

Ihanaa auringonpaistetta päiväänne! - Leena -

 Ripaus unelmia ja haaveita kuuluu jokaisen elämään.
Minä olen kasannut unelmaani jo pitkään kuin isoa palapeliä. Pala kerrallaan asiat ovat loksahtaneet paikalleen ja kuva alkaa muodostua. Kun olen saanut tämän palapelin valmiiksi niin esittelen sen teille. Ihan pian!




...Ja kuin sadussa,
tapahtuu jotakin merkillistä -
nuo pienenpienet unelmat
muuttuvat isoiksi ihmeiksi,
eikä niitä ryöstä meiltä kukaan.









ILMAN UNELMIA

Ilman unelmia meillä ei ole mitään.
Ei tulevaisuutta, ei toivoa paremmasta,
ei uskoa uuteen.
Ilman unelmia taistelumme on turhaa,
sanamme tyhjiä ja tarkoituksettomia.
Ilman unelmia kuljemme toistemme ohi
näkemättä, kuulematta, rakastamatta.
Ilman unelmia kuolemme pystyyn kuin kelohongat,
täynnä palokärjen varsin vakavia, ylen yksitotisia
ja pelkistetyn puisevia päiväkirjamerkintöjä.

- Sinikka Svärd -
 

Odotan niin kesää ja ihanaa pientä haaveiden mökkilomaa! Sitä tunnetta kun istun auringon lämmittämällä laiturilla, ja katselen tuulen virettä veden pinnalla, kuuntelen tuulen suhinaa rantapuissa ja kaislikossa...suljen silmäni ja siellä jo olen.  Lempeä kesätuuli hyväilee kasvoiltani muutaman vuoden ja olen onnellinen!



Unelmoiden!  - Leena -

 Kerrompa vähän tästä meidän talosta.
Ollaan asuttu tässä jo yli kymmenen vuotta ja talosta on tullut meille hyvin rakas paikka. Tällaisessa vanhassa talossa asuminen on elämäntapa ja talon vanhan tunnelman takia olemme joutuneet tinkimään neliöistä mutta hyvin on mahduttu!

Talo on rakennettu 1930-luvun alussa ja silloin tämäkin kirkonmäki on ollut ihan toisennäköinen paikka kuin nyt. On mennyt vain kinttupolkuja ikkunoiden alta ja pihoilla on ollut lehmiä ja kanoja kuten tämänkin talon pihassa on kuulema ollut.

Vanha talo on aina tarinoita täynnä. Tässäkin talossa on asunut monta perhettä ennen meitä iloineen ja suruineen.

Kodissamme on hyvä henki ja on niin ihanaa kun lattia narisee askelten alla ja ikkunalasien pinta laineilee.

Ja kesäiltaisin ihaninta on istua ulkosaunan jälkeen terassilla kun pienet hyttyset tanssivat ilta-auringossa ja  ehtookellot soivat, ne kuuluvat meille hyvin koska kirkko on niin lähellä. Se on jotenkin niin juhlavaa.

Olen kuin vanha talo.
Jos lakkaat lämmittämästä minua,
rapistun.

- Risto Rasa -


Pienen talon tunnelmiin! - Leena -

Se on sitten Kevät!
Miksi ihmisen pitää olla tällainen hamsteri? Tavaraa on ihan liikaa kaikki paikat täynnä! Saatte uskoa, että toukokuussa kannattaa tulla meidän pihakirppikselle! Tuli mieleen se juttu jonka kuulin ammattiraivaajista. Se on kohtalaisen uusi ammattikunta ja he auttavat liiasta tavarasta irti. Ihmisillä tulee tunneside tavaroihin eikä niistä hanno siten luopua...pitäisi kuulema valokuvata osa tavaroista ja hävittää ne sitten? Onnistuuko?

Tule apuun Suomen Huutokauppakeisari!

 No, saatiin päivän mittaan jotain aikaiseksi. Ainakin jotain heitettiin poiskin mutta kyllä se osittain oli tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen...mutta lohdutin itseäni sillä, että sinne kirppikselle pistän nämä ja nämä...ihminen on ovela huiputtamaan itseään?

KEVÄT

Kun kevät tulee
avaamme
ikkunaluukut selälleen
ja annamme auringon
tulvia sisään.
Se hyväilee tuttuja seiniä,
koskettaa kuluneita kynnyspuita,
sivelee ikivanhaa lattiaa
jalkojemme alla.

Kun kevät tulee
leväytämme apposen auki
oven, jonka pieleen
jokainen ystävä on
jättänyt jälkensä.

Muiston
jostakin kauniista,
hauskasta, hullusta,
lämpimästä,
yhdessä koetusta.
Muiston hetkestä,
unohtumattomasta.

- Sinikka Svärd-


Keväisiin unelmiin uskoen - Leena -

Ihmisen ainoa rikkaus on se, minkä hän voi itsestään irti puristaa!
-Maria Jotuni-

 Se olisi sitten Pääsiäinen! Ihanaa kotoilua tiedossa. Ulkona keräsin myrskytuulien katkomia oksia ja poltan ne illan tullen meidän vanhassa padassa. Krookukset ovat vielä ihan lähtökuopisssan, pientä lupausta sieltä jo puskee...

Tässä kuvassa meidän Elli hermeliini. Vanha rouva, jo 10 vuotta on tullut täyteen!

Ja tässä alakuvassa meidän rakas lemmikki Misu-kisu, kohta 14-vuotta! Ei juhli myyrät eikä hiiret meidän pihassa!

Tällä kertaa ei enmpää mutta nyt sanon kuin Noita Nokinenä, että voihan tikkerperi ja heilautan taikapussia!

Ihanaa Pääsiäisen aikaa!

-Leena -