lauantai 16. tammikuuta 2021




Uusi vuosi mukanaan paljon vanhaa ja uutta kirjoittamatonta. Tämä blogi on uinunut Prinsessa Ruususen unta mutta nyt päätin herättää sen eloon. Koronasta en halua kirjoittaa koska siitä saamme kuulla niin paljon muutenkin. 

Aloitan vaikka Joulusta...olen jouluihminen ja mietin välillä, miksi juuri joulua niin paljon rakastetaan? Ympäröimmehän itsemme juuri silloin kaikella kauniilla, lämmöllä, valolla, juhla-aterioilla ja mielemme täyttää rakkaus ja kiitollisuus.

Iän myötä tunteeseen sekoittuu myös haikeus ja ikävä. Lapsuuden joulut ovat kiiltokuvina sydämen sopukoissa ja ne ovat jättäneet meihin kerroksensa. Ne ovat kaikki meissä. Juuri jouluna niiden muisto on kuin enkelin siiven hipaisu, silloin taivas tulee lähelle.


Nyt on joulu siivottu pois, kuusi kannettu ulos karisemasta ja koristeet aseteltu laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Ja kuten Tove Jansson niin hienosti sanoo; Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi.

Tammikuu, sydänkuu on minusta ikävin kuukausi. Juurikin joulun jälkeen se tuntuu pitkältä, pimeältä ja kylmältä. Valo onneksi lisääntyy hitaasti mutta varmasti. Pääsiäinen tuntuu olevan valovuosien päässä. Siksipä toinen aforismi tähän on Charles Dickensin; " Vaalin Joulua hartaasti sydämessäni ja yritän säilyttää tuon tunteen koko vuoden."

Tähän loppuun lähetän tähdenlennolle toiveen, että pysytään terveenä ja odotetaan innolla uusia alkuja!!

Leena