tiistai 21. marraskuuta 2017
Reissua pukkaa niin kuin tavataan sanoa. Kevättalvella lähdetään pitkästä aikaa ulkomaille. Keski-eurooppaan Prahaan! Paikkaa on kyllä kovasti kehuttu. Me ollaan enemmän sellaisia kotimaassa matkaajia kun tuntuu, että täällä Suomessakin niin paljon ihania paikkoja mitä ei olla nähty.
Reissuun lähdetään eikä tässä muuta ongelmaa kuin tuo pienoinen lentopelko...se on jännä tunne. Toisaalta pelottaa, toisaalta on upeaa lentää. Se on varmaan sitä samaa kun pelkään toisen kyydissä, junassa, linja-autossa jne...kun ei voi itse kontrolloida menoa.
Kai minä pahimman lentopelkoni selätin 80-luvulla kun Leningradista lennettiin venäläisellä rahtikoneella Gruusiaan! Kone oli ihan rähjä, se hinattiin kiitoradan alkuun ja kun kone pääsi ilmaan, niin ohjaamon väki tuli kaupittelemaan koruja! Koko pitkän lennon aikana saatiin yksi karamelli...katselin ikkunasta Uralin komeaa vuoristoa ja ajattelin, että jos tuonne pudotaan niin kukaan ei ikinä löydä! Viereisellä penkkirivillä istui mustiin pukeutuneita mummuja kori sylissä jossa elävä kana! Olivat varmaan menossa jonnekin markkinoille.
No. Gruusia oli muuten ihan kiva paikka ja olivat hyvin ystävällisiä suomalaisturisteille. Käytiin naisporukalla jossain paikallisessa isossa yökerhossa ja siellä sotilaat meitä kovasti tanssitti, shamppanjaa ja kaviaaria saatiin yllin kyllin! Alla Pugatsova oli siellä esiintymässä vaikka en siitä niin kovin paljon muistakaan...kun lähdettiin taksilla takaisin hotelliin niin saatiin vielä tummanpunaiset ruusut!
"Jos olisin Joululaulu
minussa olisi monta säkeistöä,
niin, että jokainen joka minut laulaisi
löytäisi itsensä niistä
ja kun sinä laulaisit
korkealta ja kovaa
hennosti ja varovasti
tai vain hiljaa hyräilisit
jäisin sinuun soimaan.
Lauluna, josta saat lohtua,
rohkeutta, ymmärrystä
ja jos joskus unohtaisit sanat
muistaisit silti sävelen.
- Hanna Lind -
Hyräillen iloisena kohti Joulua! - Leena -
tiistai 10. lokakuuta 2017
Tampereen takana Lakialan kylällä yksi paikka on, paikka verraton. Syyskuussa teimme päivän retken tähän ihastuttavaan Kirstinkammariin. Koko matkan kotoa asti satoi vettä mutta kun pääsimme perille, loppui sadekin kuin taikaiskusta ja taikaa on tässäkin kammarissa!
Kun astut sisään, taika astuu voimaan. Olet ihan omassa maailmassa, vanhojen vaatteiden, kenkien, hattujen ja korujen maailmassa. Juodaan kahvit, ihastellaan torppaa ja kuunellaan jänniä tarinoita torpan entisestä asukkaasta Allista. Allin läsnäolon voi jotenkin aistia...hänen hiljaisen hyväksyntänsä torpan nykyiselle emännälle, luovalle yrittäjänaiselle joka ottaa voimaannuttavia valokuvia torpallaan! Hän sanoo, että kaikista saa kauniita kuvia vaikka hyvin usea meistä sanoo, ettei ikinä onnistu valokuvissa.
No, vaatteita vaihtamaan ja leikkiin mukaan. Isäntäkin pienen nikottelun jälkeen innostuu. Hauska ja iloinen Kirsti saa viihtymään ja lähtemään leikkiin mukaan. Ennen kuin tajusinkaan seisoin pihamaalla kana sylissä! Ensin poseerattiin mamsellin vaatteissa ja sitten piikatyttönä ja paremmin viihdyin piikatytön kamppeissa!Kuvia tulee satamäärin jotka hän sitten työstää ja parhaat otokset saat muistoksi tästä ihanasta ja erilaisesta päivästä!
- Opettelen katsomaan peiliin
ja hyväksymään näkemäni.
Vastassa ei ole aina auringonpaistetta
surun verhotessa silmiäni
yritän muistaa;
kuunvalollakin pääsee alkuun. -
- Kirsti Kivimäki -
SATU
Ei satu ole kuollut päältä maan
Satu ei voi kuolla milloinkaan
Yhä ihmislasten kesken se käy
se vaikkei kaikille näy
-
Jos kaipaat metsään siniseen
sadun löydät linnaan kultaiseen
saa auki sen portin lumotun
vain pieni kätesi sun...
Tässä yksi hyvä kuva meistä. Hauskaa oli poseerata kuin Suomi-filmien kulisseissa ja niitähän tässä pihapiirissä riitti! Joka aittaan piti kurkistaa ja joka paikalla oli hauska tarinansa.
Nyt on voimaannuttu ja saatu uusi kiva kokemus. Suosittelen!
Ota kauhalla
vaikka sinulle
olisi annettu
vain lusikalla
sillä
elämälle ahneella
on aina onnellinen loppu.
- Hanna Lind -
Näihin tunnelmiin! - Leena -
torstai 24. elokuuta 2017
Loma alkaa loppumaan...mutta vielä jonnekin oli päästävä! Eppu Nuotio on tämän asian kivasti kirjoittanut; "Vaikka ihminen asuisi millaisessa paratiisissa hän tahtoo loman alkaessa sieltä pois, sillä paratiisissakaan loma ei tunnu lomalta jos rutiinit toistuvat samanlaisina päivästä toiseen. Eivät ihmiset lähde kotoaan pois lomalla siksi etteivät rakastaisi kotiaan vaan siksi etteivät osaa kotona levätä ja rentoutua samalla tavalla kuin muualla."
Meidän loppuloman huipennus alkoi Mikkelistä ihastuttavasta Tertin Kartanosta. Sieltä löytyy mahtava kahvila&herkkupuoti jossa myydään Tertin kartanon omia herkullisia tuotteita!
Ja Mikkelistä matka jatkui Imatran Valtionhotelliin! Yksi toive toteutui kun päästiin sinne vihdoin yöksi mitä nyt tarina linnan kummituksesta Harmaasta rouvasta vähän illan pimetessä tuli mieleen...Harmaa rouva oli Valtionhotellissa asunut nuori surullinen pietarilaisnainen, joka katosi salaperäisesti. Edellisenä vuonna hän oli ollut hotellissa häämatkalla nuoren upseerin seurassa. Rouva oli kuullut miehensä pettäneen häntä, ja hotellin palvelustytölle postittamista varten antamassaan kirjeessä kirjoitti tämän vuoksi heittäytyneensä Imatran syliin. Rouva oli antanut palvelustytölle ruplan ja pyytänyt postittamaan kirjeen, mutta palvelustyttö unohti. Kirje löydettiin ja luettiin myöhemmin.
Monen tarinan ihana satulinna, riitti katseltavaa ja ihailtavaa!! Valittu joskus suomen kauneimmaksi rakennukseksi ja ainoa jugendityylinen hotellirakennus koko pohjoismaissa! Ainut pieni harmi oli kun upeaa Imatran koskea ei patokorjausten takia juoksuteta lainkaan tänä vuonna...sitä tunsi itsensä ihan linnan neidoksi kun illalla käveltiin kauniisti valaistussa linnan puistossa ja ihailtiin joen uomaa upean linnan silhuetin piirtyessä yötaivasta vasten!
Mutta ei ole olemassa läpi elämän kestävää ruusunhohtoista, päätähuimaavaa tunnetta, se tulee aina joskus silloin tällöin pieninä pisaroina...
...ja tässä kuvassa täsmälleen samassa paikassa minä odotan, että sade loppuisi koska sää ei meitä suosinut. Koko ajan satoi enemmän tai vähemmän mutta sitähän se on ollut koko tämä kesä!
Pikainen pyörähdys Lappeenrannan satamassa syömässä Atomi ja Vety eli täytetyt lihapiirakat ja sitten kotia kohti. Ajateltiin vähän ajella kivoja pikkuteitä kotiinpäin...minä luin karttaa ja eksyttiin...onneksi isännällä parempi suuntavaisto kuin minulla ja päästiin kotiin ennen pimeän tuloa! Nyt on etelä-karjalaa kierrelty ristiin rastiin ja mukavia matkamuistoja jäi! Vieläkö tässä jonnekin ehtisi...? On niin paljon ihania paikkoja ihan täällä suomessakin missä ei ole käyty!
Ihania loppukesän tunnelmia toivotan ihan kaikille! - Leena - (entinen kartanlukija)
Meidän loppuloman huipennus alkoi Mikkelistä ihastuttavasta Tertin Kartanosta. Sieltä löytyy mahtava kahvila&herkkupuoti jossa myydään Tertin kartanon omia herkullisia tuotteita!
"Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskasi ja imuroi Siis jätä tiskit altaaseen silloin kun sielussa salamoi!" - Anssi Kela - |
Ja Mikkelistä matka jatkui Imatran Valtionhotelliin! Yksi toive toteutui kun päästiin sinne vihdoin yöksi mitä nyt tarina linnan kummituksesta Harmaasta rouvasta vähän illan pimetessä tuli mieleen...Harmaa rouva oli Valtionhotellissa asunut nuori surullinen pietarilaisnainen, joka katosi salaperäisesti. Edellisenä vuonna hän oli ollut hotellissa häämatkalla nuoren upseerin seurassa. Rouva oli kuullut miehensä pettäneen häntä, ja hotellin palvelustytölle postittamista varten antamassaan kirjeessä kirjoitti tämän vuoksi heittäytyneensä Imatran syliin. Rouva oli antanut palvelustytölle ruplan ja pyytänyt postittamaan kirjeen, mutta palvelustyttö unohti. Kirje löydettiin ja luettiin myöhemmin.
Monen tarinan ihana satulinna, riitti katseltavaa ja ihailtavaa!! Valittu joskus suomen kauneimmaksi rakennukseksi ja ainoa jugendityylinen hotellirakennus koko pohjoismaissa! Ainut pieni harmi oli kun upeaa Imatran koskea ei patokorjausten takia juoksuteta lainkaan tänä vuonna...sitä tunsi itsensä ihan linnan neidoksi kun illalla käveltiin kauniisti valaistussa linnan puistossa ja ihailtiin joen uomaa upean linnan silhuetin piirtyessä yötaivasta vasten!
Mutta ei ole olemassa läpi elämän kestävää ruusunhohtoista, päätähuimaavaa tunnetta, se tulee aina joskus silloin tällöin pieninä pisaroina...
...ja tässä kuvassa täsmälleen samassa paikassa minä odotan, että sade loppuisi koska sää ei meitä suosinut. Koko ajan satoi enemmän tai vähemmän mutta sitähän se on ollut koko tämä kesä!
Pikainen pyörähdys Lappeenrannan satamassa syömässä Atomi ja Vety eli täytetyt lihapiirakat ja sitten kotia kohti. Ajateltiin vähän ajella kivoja pikkuteitä kotiinpäin...minä luin karttaa ja eksyttiin...onneksi isännällä parempi suuntavaisto kuin minulla ja päästiin kotiin ennen pimeän tuloa! Nyt on etelä-karjalaa kierrelty ristiin rastiin ja mukavia matkamuistoja jäi! Vieläkö tässä jonnekin ehtisi...? On niin paljon ihania paikkoja ihan täällä suomessakin missä ei ole käyty!
Ihania loppukesän tunnelmia toivotan ihan kaikille! - Leena - (entinen kartanlukija)
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Olen kesälomalla kolmatta päivää. Koko kesän on toitotettu eri tuutista, että elä kuin viimeistä kesäpäivää, näin loma onnistuu, älä tee näitä virheitä lomallasi jne...mitäs jos annettaisiin ihmisten ihan rauhassa lomailla? Lomahan on ihmisen parasta aikaa ja sitä odottaa kuin lapsi joulua, siksi odotukset on niin korkealla. Tänä kesänä tuo sää on laskenut hieman fiiliksiä mutta en anna sen hirveästi häiritä. Nyt mennään tämä loma ihan fiiliksellä. Jos aamulla tuntuu siltä, että Kuopio ois ihan kiva kaupunki niin sinne lähdetään!
Koetan tehdä päivistäni parhaan mahdollisen pienillä, iloisilla asioilla! Syön hyvän jäätelön, lähetän kortin ystävälle, luen hyvän kirjan, katson hyvän elokuvan. Ostin itselleni Tuurista Neiti Marple-
boxin ja senkin seurassa viihdyn! Ja uneksin monista ihanista asioista...kun olen jouten niin parhaat ideat syntyvät! Ei kiireessä väkisin puristamalla!
Arjen onni onnen kestävin muoto Aika kuluttaa sitä hioo ja muotoilee. Syyt paljastuvat aikanaan arki hioo ne esiin onnen syyt. |
LOMARUNO
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
- Tove Jansson -
"Kumarru matalalle
kumarru varoen.
Nähdä voit keltaiset liekit
keskellä vehreyden.
Niitty jo puhkeaa tanssiin
vihreys verhonaan.
Kätketty lapsuuden kesä
on päivänkakkaraan.
Kumarru matalalle,
kumarru varoen.
Aurinko laskeutui tänne
sinulle hymyillen.
- Anna-Mari Kaskinen -
Vanhan Postineidin puoti auki Iinankadulla Suolahdessa
Lauantaina 5.8. Klo 10.00 - 16.00
Sunnuntaina 6.8. Klo 12.00 - 16.00
Lämpimästi Tervetuloa!
"Älä kiinny maisemaan.
Siirrä se sydämeesi
ja katsele matkalla uuteen."
- Pekka Kejonen -
Toivotan kaikille ihania uusia maisemia, leppoisasti soljuvia kesäpäiviä ja lepoa! Kesä on kuin yksi pitkä viikonloppu!
- Leena -
-
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Olipa kivaa saada kutsu Jalo kitchen & loungeen Jyväskylään juhlimaan terassin ja koko uudistuksen valmistumista! Käyn harvoin ravintoloissa monestakin syystä mutta täällä olen käynyt jo useasti. Paikka mainostaa itseään, että siellä on onnelliset ihmiset ja rento tunnelma ja se on ihan totta. On ihanaa katsella hymyileviä, iloisia kasvoja jotka tekevät kaikkensa jotta viihtyisit ja nauttisit illasta. Kutsutilaisuuden alussa oli pieni puhe jossa hienosti sanottiin, että vaikka olisi kuinka hienot puitteet, se ei vielä tee ravintolaa vaan ihmiset! Tässä tapauksessa ihanat työntekijät ja asiakkaat!!
" Älä mene töihin, jotta voisit tehdä töitä.
Mene töihin, jotta voisit olla erinomanen urallasi
ja välittää ihmisistä ympärilläsi."
- Horst Schulze -
Siistit, kodikkaat puitteet oli rakennettu monenlaiseen juhlatarkoitukseen!
"Kaikki mikä kannattaa tehdä,
kannattaa tehdä myös hyvin!"
- Adolphe Monod -
Himosisustajan silmää hiveli monikin yksityiskohta...
Täällä tulemme varmaan viihtymään vielä monta kertaa!
"Kun työ on nautinto
elämä on ilo!"
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Ollapa yhtä ahkera kuin tämä meidän ruotsista tuotu Elsa-apulainen tässä kuvassa! Kyllä ne istuu syvässä nämä sukupolvien tavat tehdä asioita.
- ennen vappua pitää olla siivottu vähintäänkin rapun pielet ja tien puoli haravoitu ja siistitty
- ikkunat pesty, verhot ja matot vaihdettu
- ennen juhannusta täytyy olla kukkaset haudoilla, pihat laitettu...
mutta kun ei ehdi, jaksa...syyllisyys painaa kun yrittää rimpuilla irti totutuista kuvioista.
Olen jo iän myötä muuttunut itseäni kohtaan armollisemmaksi. Minua ei enää vaivaa tekemättömät työt. Olen ollut joskus niin "sairas" että kävin ruokatunnilla kotona siivoamassa ja harjaamassa maton hapsut suoraan. Myöhemmin oivalsin miksi. Elin silloin huonossa parisuhteessa ja oireilin sillä tavoin, että jos koti olisi kunnossa olisi kaikki kunnossa. Eipä auttanut pölyjen pyyhkiminen, ero tuli.
Nyt siivoan rennosti, en pakolla vaan rakkaudella omaa kotia ja joka nurkkaa kohtaan. Paras hetki on kun on siivonnut, keittää kahvit, istahtaa ja katselee hellästi ympärilleen...hetken puhdasta Tolulle tuoksuvaa kotia!
Jos voisin jäädä tähän
kun kaikkialla soi
kun niitty usvan alla
hiljaa unelmoi.
Jos voisin jäädä tähän
kun laulaa kesäyö
kun tuoksuu tuore heinä
ja alkaa tuulen työ.
Ja vaikka en voi jäädä
se kaikki minuun jää
yökehrääjän ääni
kaislan hento pää.
- Anna-Mari Kaskinen
Tämä kuva viime vuonna juhannusaattona napattu...syreenit on silloinkin kukkineet ja nyt kukkii kaikki. Syreenit, pihlajat, kielot, juhannusruusu, lupiinit...
Tätäkin kesää odotettu pitkä talvi ja nyt se on tässä ihan käsinkosketeltavissa...ei murehdita säätä, villasukkaa jalkaan ja ulos kuuntelemaan lintujen laulua. Monesta asiasta saa olla niin kiitollinen...jalat kantaa, näkee kesän kauneuden ja kuulee lintujen laulun...olen tullut ahnaaksi elämälle luopumisten kautta.
Toivon päiviisi suven suloisuutta, kauniita, sykähdyttäviä hetkiä!
- Leena -
maanantai 8. toukokuuta 2017
Yläkerta, vintti, ullakko...rakkaalla paikalla on monta nimeä. Meidän vintillä ei tänä keväänä vitkastella vaan alkaa kauan odotettu remontti! Nyt kun tytär on jo muuttanut kotoa pois ja Elli-pupu loikkii taivaallisessa apilapellossa niin aika on.
Tämä musta ärhäkkä Elli-pupunen (oikealta nimeltään Niki`s Delairea) oli ihan rotukani ja hänellä oli suomen kaniyhdistyksen sukutaulu että ei mikään tavallinen pupujussi. Isäksi on merkitty hänelle Siriuksen Hulabaloo ja äidiksi Annie of All-sorts. Elli nimi tuli siitä kun hän tuli meille Ellin päivänä ja eli meillä 11 onnellista vuotta ja sinä aikana söi matonhapsut, kirjojen kannet, muutamat jouluvalot, yölampun johdot mutta mikä tärkeintä ja liittyy tähän juttuun, hän söi toisesta vintin kammarista tapetit lähes kokonaan eli pohjatyöt siltä osin on tehty!
Tässä olen tapettia valikoinut kahteen vinokattoiseen vinttikammariin ja se onkin vaikeaa kun ihania vaihtoehtoja on niin paljon...toisesta kammarista eli siitä minkä remontin Elli-pupu osaltaan jo aloitti tulee isännän musiikkikammari/vierashuone ja sinne minun valitettvasti täytyy antaa isännän valita tapetti...ja toisesta kammarista tulee meidän makuuhuone. Meidän makuuhuoneessa on iso uuni nurkassa jota isäntä ei suostu purkamaan...olkoon siinä sitten...ja ihana alkuperäinen lautalattia. Siitä teen meidän kodin söpöimmän pesän!
OLENNAISTA
Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita,
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista. - Sinikka Svärd -
Tämä pieni, kaunis lasienkeli on joskus ostettu Tukholmasta Gamla stanista....
Elli-pupun taidonnäyte... |
Jokaiseen hetkeen on kätketty iloa,
jokaiseen päivään paljon sisältöä! - Leena -
torstai 4. toukokuuta 2017
Kävin eilen äidin haudalla. Äiti olisi täyttänyt 80-vuotta...vieläkin ajoittain en meinaa uskoa, että äiti on poissa...äidin viimeiset viikot lepäävät vielä raskaana mielessäni...omituinen alakulo jäi eilisestä ja on vaivannut tämän päivän...sitä jäi taas miettimään tätä ihmiseloa, sen ihanuutta ja kurjuutta ja sitä, miten pienen hetken me täällä tallustellaan...
Kävin metsässä kun luin, että jo 15 minuuttia metsässä poistaa stressin...ei poistanut mutta oli silti ihanaa kuunnella lintujen laulua ja ihailla miten kauniisti auringon valo siivilöityi vihreän kuusimetsän läpi valaisten sammalmättäät...ei pitäisi ilmoista valittaa mutta kyllä harmittaa tämä todella hidas kesän tulo...sitä kun on tässä jo odotettu!
"Tämän hetken kun jaksat,
se riittää."
- Anja Porio -
Tähän alakuloon sopii hyvin tämä runo jonka kerran löysin...
"Kun olen kuollut
palata kerran vielä
kenenkään huomaamatta tänne mun suo
omalle paikalle
keittiön pöydän ääreen
äitini vanhan keittokirjan luo.
Tahtoisin vielä viimeiset hyvästit heittää
rakkaille resepteille joita en enää nää,
lehteillä sivuja joita siirappitahrat peittää
ja joilta muskotintuoksua leviää.
Tahtoisin vielä hiljaa lukea läpi
kaikki ne reseptit joita en koskaan toteuttaneeksi tullut
kun turhat ja hullut toiveet ja päähänpistot
minulta veivät ajan ja voiman,
ne eivät."
- Eeva Kilpi -
Onnellinen muisto...ollaan aurinkoisessa Hangon kaupungissa meren rannalla ja kesäloma on vielä edessäpäin...lämmin hiekka tuntui ihanalta varpaissa...
Vanha Postineiti on auki taas Suolahdessa osoitteessa Iinankatu 10
Lauantaina 6.5. Klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 7.5. Klo 12.00-16.00
Lämpimästi Tervetuloa valitsemaan kauneimmat Äitienpäiväkortit! Ja huom! Vain käteinen käy maksuvälineenä!
Nähdään! - Leena -
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
Tehtiin eilen päivän retki lepposaan kalakukkojen kaupunkiin Kuopioon! Etukäteen katselin netistä paikkoja joissa voisi käydä...no, ihan ensiksi isäntä ryntäsi (siis todellakin ryntäsi) torille Hanna Partasen myyntikojulle ostamaan lihapiirakoita! Ne on kyllä ihan oikeesti hyvvee!! Niitä on illaksi vielä tuolla jääkaapissa!!!
Sitten menttin ihastuttavaan Kahvila Kaneliin! Ollaanhan me muutama kerta käyty Kuopiossa mutta nyt vasta bongattiin tämä kahvila joka on ollut siellä kuulema jo 12 vuotta! Ihana paikka jossa olisi voinut istuskella pitempäänkin ja paikalla kiva tarina...omistajan täti oli ollut Pauligilla töissä ja kahviperinne jatkuu. Kahvila oli osittain sisustettu tämän tädin ja hänen miehensä vanhoilla huonekaluilla ja valokuvilla....sedän vanha silinterihattu oli haikeasti kallellaan eteisen hyllyllä...
Ja meidän vanha rakas tuttu Kirsi oli siirtänyt kauneushoitolansa uuteen paikkaan ja me ihan yllätyksenä mentiin kukkien kanssa paikalle! Minä sain taas mukaan ihania tuotteita ja minun kulmat nypittiin siistiksi. Ihanaa! Taas pärjää vähän aikaa!
"Elämän kallein aarre...
sen voi löytää ystävällisistä teoista
kauniista sanoista ja ajatuksista
auttavista käsistä
ja saavutetusta päämäärästä.
Sen voi löytää kauniista hetkestä.
Elämän kallein aarre on tyytyväinen mieli!"
Löydettiin leppoisa osto- ja myyntiliike Wanha reppu Puijonkadulta. Siellä oli niin mukava omistaja, että juttua riitti ja kun hän pisti päähänsä vanhan englantilaisen knallin niin sitten vasta juttu alkoikin!
Kotimatkalla pyörähdettiin Ikealla tai no taisi siinä tunti mennä...mutta pysyin tiukkana ja ostin vain ne tavarat mitä olin ajatellutkin! Hyvä minä! Ja kun ajeltiin hyvän sään aikana kotia kohti tuntui, että se savolainen lupsakkuus ja leppoisuus oli tarttunut meihinkin!
Sitten menttin ihastuttavaan Kahvila Kaneliin! Ollaanhan me muutama kerta käyty Kuopiossa mutta nyt vasta bongattiin tämä kahvila joka on ollut siellä kuulema jo 12 vuotta! Ihana paikka jossa olisi voinut istuskella pitempäänkin ja paikalla kiva tarina...omistajan täti oli ollut Pauligilla töissä ja kahviperinne jatkuu. Kahvila oli osittain sisustettu tämän tädin ja hänen miehensä vanhoilla huonekaluilla ja valokuvilla....sedän vanha silinterihattu oli haikeasti kallellaan eteisen hyllyllä...
Ja meidän vanha rakas tuttu Kirsi oli siirtänyt kauneushoitolansa uuteen paikkaan ja me ihan yllätyksenä mentiin kukkien kanssa paikalle! Minä sain taas mukaan ihania tuotteita ja minun kulmat nypittiin siistiksi. Ihanaa! Taas pärjää vähän aikaa!
"Elämän kallein aarre...
sen voi löytää ystävällisistä teoista
kauniista sanoista ja ajatuksista
auttavista käsistä
ja saavutetusta päämäärästä.
Sen voi löytää kauniista hetkestä.
Elämän kallein aarre on tyytyväinen mieli!"
Löydettiin leppoisa osto- ja myyntiliike Wanha reppu Puijonkadulta. Siellä oli niin mukava omistaja, että juttua riitti ja kun hän pisti päähänsä vanhan englantilaisen knallin niin sitten vasta juttu alkoikin!
Kotimatkalla pyörähdettiin Ikealla tai no taisi siinä tunti mennä...mutta pysyin tiukkana ja ostin vain ne tavarat mitä olin ajatellutkin! Hyvä minä! Ja kun ajeltiin hyvän sään aikana kotia kohti tuntui, että se savolainen lupsakkuus ja leppoisuus oli tarttunut meihinkin!
TAKATALVI Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin. --On toukokuu. Arkana astuu ihminen katujen viertä katse maassa, sinisin huulin ja rinnassa arki. Auringon kylmät säteet lankee viistoon. --On toukokuu. Kelmeät varjot. Ah, minä väsynyt niist' oon: uhaten niinkuin siniset aaveet ne hiipien käyvät. Laulajat tyhjillä oksilla värisevät. --On toukokuu. Perhonen maassa, siivet paleltuneina. Uhrinsa raskaan vaatii kevät. Ja kurjet huutaa. Kevähän hallat paljon toukoja löivät. --On toukokuu. Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät. Pohjoistuulet tuutivat niitä, ne sammalta kasvaa. . Aaro Hellaakoski -
Lisää kuvateksti |
On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo! - Nalle Puh -
Tee päivästäsi paras mahdollinen pienillä iloisilla asioilla! - Leena -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)