lauantai 31. lokakuuta 2015

  Kuta pienempi on itse, 
sitä isompi joulu tulee.
- Tove Jansson

Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi.
- Tove Jansson 

Näillä kahdella aforismilla voisi kitetyttää Joulun sanoman. Olen aikaisemmin kertonut hirveästä hammaslääkäripelosta mutta pelkäsin minä pienenä muutakin! Kuten Joulupukkia, ihan hirveästi. Tosin vanhemmiten olen reipastunut kuten viereisestä kuvasta näkyy.

Kun olin pieni lettipää, me vietimme kaikki joulut Suolahdessa mummolassa. Siellä pienessä mökissä oli oikea Joulu. Ja mikä ihaninta, kun annan muistojen tulla voin yhä tuntea pienen palasen sitä tunnetta mikä valtasi pienen tytön! Se lämpö ja kodikkuus... Tuli oikea Joulupukki. Myöhemmin olen saanut tietää, että se oli kyllä naapurin Erkki- setä. Pöydät oli herkkuja täynnä; mummo oli Hotelli Keiteleessä keittäjänä joten voitte arvata että hyvää oli! Ulkosauna lämmitettiin ja oli myös ulkovessa. Se ei haitannut silloin koska meillä oli ulkovessa myös Pukkimäellä jossa silloin asuttiin. Muistan, että saimme aina aika paljon lahjoja. Taisin uskoa joulupukkiin vielä kun aloitin koulun mutta kyllä se usko siinä sitten karisi...







 Minä uskon ihmeisiin,
satujen voimaan ja keijuihin.
pieniin metsän eläimiin,
myös menninkäisiin.
Kaikki ei tapahdu ymmärryksen tällä puolen;
jotain suloista jää yli käsityksen.
Revontulen aikaan voi saada
ihania lapsia
ehkä myös muulloinkin.
Sydän kestää paremmin
kun sinne mahtuu
myös satumieltä.

- Sirius -
Tänään on haudat kierretty, kynttilät sytytetty ja kaipaavia ajatuksia lähetetty sinne jonnekin...paljon oli kynttilöitä. Valtava kaipauksen ja ikävän kynttilämeri...

Olen joskus  miettinyt mitä sanoisin isälleni jos vielä voisin? Kiittäisinkö elämästä. yhteisestä taipaleesta...olisinko vihainen kun hän niin yllättäen jätti meidät? Kyllä olen varma, että se rakkaus on se sana mikä sieltä nousee ylitse muiden...ja se kestää!

Nyt vain näihin kuviin ja tunnelmiin.  - Leena -


maanantai 26. lokakuuta 2015


 Syksyn puuhastelu pihassa on ihan parasta sellaiselle "viherpeukalolle" kuin minä olen. On ihana tehdä metsäretkiä, hakea sieltä havuja, kuusia, käpyjä, sammalta, mustikanvarpuja...laittaa niitä astioihin ja olla varma, että ne menestyy. Ei tarvitse nyppiä eikä erikoisemmin kastella!!
Kun muutimme tähän taloon kerrostalosta, olin intoa täynnä. Meillä oli perunamaa, kasvimaa ja kukkia...yhden kesän ja huomasin, ettei se ollut ihan mun juttu. Nyt olen istutellut pensaita ja koristepuita ja kukkaset olen istuttanut ihan suosiolla isoihin ruukkuihin! Ja kotiväelle olen sanonut, että älkää suotta tilatko minulle enää sitä Viherpiha-lehteä. Ihan ahdistun kun niitä sivuja selailen! Naapurit ovat auliisti antaneet minulle kukkiensa taimia...olen ilmeisesti aina onnistunut istuttamaan ne väärään paikkaan koska ne eivät ole päässeet kasvun vauhtiin vaan unohtuneet sinne jonnekin...






...Mutta mahlaveressä silmujen kehdossa
syvällä uudet laulut uuden kevään.

- Maaria Leinonen -






Mukavia syksyisiä puuhasteluhetkiä ja metsäretkiä kaikille viherpeukaloille!  - Leena -

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

 Se on kai tämä ikä kun tuntuu, että aina saa olla varaamassa jonkin sortin lääkäriaikaa? Minulla on nykyään ihana, rauhallinen ja helläkätinen hammaslääkäri. Nuorena tyttönä ala-asteella minulla oli kamala hammaslääkärin pelko. Suorastaan kammo. Muistan vieläkin sen odotushuoneen, sen tuoksun ja poran äänen...

Sinikka Piirilä oli silloin kouluhammaslääkärinä. Hänellä oli vaaleat korkkiruuvikiharat ja hänellä oli vastaanottoapulainen jolla oli mustat pitkävartiset kiiltonahkasaappaat ja tummat korkkiruuvikiharat. Se oli siis muotia silloin. Mutta minä olin hankala tapaus. En suostunut avaamaan suutani, minua ei kiiltokuvilla lahjottu! Ei, minulle annettiin aina lappu kotiin jossa luki "Äiti mukaan". Ja äitihän tuli mukaan, seisoi vieressä ja piti kädestä kiinni. Vielä tänäkin päivänä kun näen Sinikka Piirilän niin muistot tulvahtavat mieleen ja ajattelen, että voi kauhistus, muistaakohan hän kuinka hankala olin?

Vielä lokakuussa voikukka
räväyttää silmänsä selkoselälleen
kesän mittaan monet kerrat
leikatulle nurmikolle
kuin pieni lyhty
kuin sitkeä valonsäde
kertomaan;
Älä luovuta
on kukittava ja valaistava
talven kouraisuun asti.
Ja taas keväällä
roudan rajallakin
on kukittava ja valaistava
valaistava ja kukittava
kun se kerran on
tehtäväksi annettu.      - Maaria Leinonen -


Näe kauneutta kaikessa! Etsi aamulla työ- tai koulumatkan varrelta kolme kaunista asiaa!!!

Niin kauniita asioita ja valonsäteitä viikkoonne!   - Leena -

sunnuntai 11. lokakuuta 2015



 Voi tätä sisustamisen tuskaa! Tänään on ollut taas ilmeisesti "sellainen päivä"! Kyllä sen olen huomannut, että vapaa-ajalla ja levänneenä saa paljon "hyviä "ideoita.

Olen vähän kyllästynyt tuohon keittiön vaaleanpunaiseen nurkkaukseen (anteeksi pinkin ystävät) ja tuumin, että ne voisi sujauttaa tuonne huvimajaan Vanhan Postineidin käyttöön! Sinne ne kyllä sopisivat!

Meillä on olohuoneessa ihana, vanha kauniisti kulunut valkoinen iso lipasto jota mielin nyt keittiöön ja sen yläpuolelle vanhoista ikkunoista kaapit niin kuin meillä nyt jo on tiskipöydän yläpuoella. Isäntäkin näytti jo vihreää valoa vaikka ensin voihkaisi kun näki minut taas mittanauha kädessä puljaamassa olohuoneen ja keittiön väliä!





Ja tälle lampulle sytyin myös tämän päivän huumassa. Olisi kyllä aika ihana eteiseen?

Jos tykkäätte käydä kurkkimassa vanhoja tavaroita netissä niin yksi edullinen paikka on ainakin Antig.fi. Puoti sijaitsee Vaasassa ja olen sieltä silloin tällöin jotain tilannut ja homma on hyvin hoitunut. Suosittelen!

Ja onhan netti pullollaan niitä paikkoja joissa ihania vanhoja tavaroita ja siellä se aika taas menee...mutta joskus on kiva surffailla!

No, onneksi huomenna alkaa taas työviikko eikä ehdi eikä jaksa sisustaa, helpottaa tämä luomisen tuska kuten isäntä asian ilmaisi!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavaa "vimmaa" odotellessa!  - Leena -





tiistai 6. lokakuuta 2015

 Tässä sitä istutaan...isän tyhjässä yksiössä. Vuokralainen muutti pois ja pitkästä aikaa kävin asunnossa. Muistot tulvivat päälle jo ovea avatessa...isähän kuoli joulukuussa 2013.
Muistelin miten huonekalut olivat, mitä juttuja täällä juteltiin...mitä isä mahtoi miettiä kun katseli ikkunasta noita maisemia?

Minä olen sitä ikäpolvea, että isovanhemmat ovat jo kuolleet ja useilla ikäisilläni molemmat vanhemmatkin. Sukupolvien välinen ketju on saanut aivan uuden merkityksen, ei sitä nuorena näitä asioita ajatellut ja hyvä niin. Kyllä näitä ehtii pohtia näin myöhemminkin.

Lähdin kotiin, painoin oven hiljaa kiinni perässäni ja olo oli yhtä tyhjä kuin asuntokin.






 "Hän joka
sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi.

Niin kauan kuin elät
kannat hänen
sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.!

"Ei isä ole lakannut olemasta,
se on vain kuollut."

  - Juice Leskinen -






Kannetaan edellisen sukupolven sytyttämää valoa kauniisti sielussamme!      - Leena -

lauantai 3. lokakuuta 2015



 Taas on viikko vierähtänyt ja ihana viikonloppu käsillä. Ja käsillä olisi myös tekemistä mutta taidan keskittyä olennaiseen eli tuumailuun ja tussutteluun!!
Tuumailen, että tuolle meidän eteisen katolle tarttis tehdä jotain? Vielä en ole keksinyt mitä?
Muuten olen eteiseen ihan tyytyväinen vaikka se pieni onkin. Tuo vanha kaappi oli löyty Jyväskylästä yhdestä antiikkiliikkeestä jota ei enää ole ja tuo salmiakkiruutuinen lattia viehättää minua kovasti!

Lamppu (niitä on kaksi, toinen kylpyhuoneessa) löytyi Tampereelta eräästä kahvilasta jota oltiin lopettamassa. Lamppu on kiva pari kaapille, jotenkin samaa tunnelmaa...

Sitten hurahdin penkomaan kaappeja ja käsiini osui pusseja joissa kaiken maailman viime vuoden jouluvaloja ja niitä olikin kiva alkaa setvimään, että palaako vielä ja mistä tämä sotku alkaa ja mihin se loppuu???? Tuttua puuhaa, eikö?












Sitten pieni sananen lukemisesta. Lukeminen ei ole minulle mikään harrastus vaan se on osa elämää. Minulla on aina oltava yöpöydällä (lue tuolilla, koska minulla yöpöytänä vanha tuoli) kirjoja, luettuja ja lukemattomia.

Tällä hetkellä luen Kaisa Haatasen kirjaa "Meikkipussin pohjalta". Suosittelen lämpimästi. Kirja on salaviisas viihderomaani meille aikuisille naisille. Seuraavaksi varasin kirjastosta Outi Pakkasen uutukaisen "Helle" dekkarin. Tykkään Pakkasen tyylistä.

TÄMÄ ON RAKKAIN AARTEENI MAKUUHUONEESSA JOS  ISÄNTÄÄ  EI LASKETA MUKAAN. TYTTÄRENI PIIRUSTUS MEISTÄ!

"Mitä siitä, kun syksy saapuu,
ja västäräkki on poissa,
kun lentävät kotipääskyt
vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii
lehtiä vaahteran.
Me elimme kuuman kesän
ja elokuun hehkuvan.

Mitä siitä, kun kaikki muuttui
niin varkain ja hiljalleen,
kun sisälläni on kesä,
sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton
mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä.
Sen kaiken saan takaisin."

-Anna-Mari Kaskinen -



Ihanaa tuumailua teidänkin viikonloppuunne! - Leena -