Löysin yhden vanhan päiväkirjani ja nauroin vedet silmissä tyttäreni kanssa siinä olevalle kirjoitukselle. Olin 26-vuotias kun olen sen kirjoittanut ja laitan sen nyt tähän. Saatte itse arvioida sen. Nimet olen muuttanut.
" Meidän talosta kuoli viime keskiviikkoaamuna yksi mummo. Sänkyynsä kuoli nukkuessaan. Sillä tavalla haluaisi varmaan moni kuolla jos olisi valta päättää. Hiljaa ja rauhallisesti, omassa kodissaan kuin ennen vanhaan. Mies jäi leskeksi...hiljaisen oloinen iso mies. Ambulanssi vei Liisan pois kunhan poliisit olivat ensin käyneet tarkistamassa, että Liisa oli varmasti kuollut, kuten talonmiehen pikku Jussi sanoi. Niin, talonmiehen lapset eivät tykänneet Liisasta sillä tällä oli aina sanomista. Lasten pulkat ja sukset eivät saaneet olla nojallaan seinänvierustalla. Lapset eivät saaneet laskea mäkeä pihassa yms. Koko talonmiehen perhe oli Liisan hampaissa. Mikään ei ollut hyvin tehty. Olihan niitä vanhoja mummuja toki muitakin joita talonmies jostain syystä ei miellyttänyt. Mutta kyllä tämä Liisa taisi olla pahin.
Mummujen olisi pitänyt saada talonmiehen paikalle kiinteistöpalvelu mutta onneksi tiukan äänestyksen jälkeen talonmies sai jäädä. Mummut istuivat kokouksessa kireän näköisinä nitrot nyrkissä ja astmapiippu villatakin taskussa. Välillä tuntuikin, että onkohan kysymyksessä taloyhtiön etu vai jonkinlainen valtataistelu? Matti (silloinen poikaystäväni) ja Liisa olivat sotajalalla aina sen jälkeen kun Matti viime kesänä vähän kaljoissaan jututti Liisaa pihapenkillä toista tuntia. Oli oman puheensa mukaan sanonut Liisalle, että taloyhtiön asiat hoidetaan kokouksissa eikä porttikäytävissä. Sen illan jälkeen ei Liisa enää tervehtinyt Mattia. Minua kylläkin ja kiltti kun olin, pysähdyin silloin tällöin Liisan juttusille kuullakseni hänen sairauksistaan ja nähdäkseni miten monenlaista purkkia tämä joutui jatkuvasti kantamaan mukanaan.
Kertoivat sellaistakin, että Liisa oli kantanut meidän alapuolella asuvan pojan polkupyörän roskiin. Pyörä oli kieltämättä ruma ja maalattu kirjavaksi mutta ei se minua haitannut. Poika haki pyöränsä roskista ja kai Liisalle oli jotain sanonutkin. Se oli varmasti taas nitron paikka. Eivät ne kaikki mummot ole herttaisia ja viisaita vanhuksia.
No, se on Liisa nyt taivaan taloyhtiössä. Talonmiehen rouva kävi eilen kysymässä Liisan seppeleeseen rahaa. Minä annoin vähän, Matti ei mitään. Olihan se Matin ja Liisan sananvaihtokin ottanut niin Liisan voimille, että oli ihan seuraavana päivänä joutunut lääkäriin. Oli Liisa vielä puhunut asukkaille, että maksattaa Matilla lääkärinsä mutta Matti puhui ettei varmasti maksa penniäkään! Siihen asia sitten jäikin.
Minusta tuntui aika kammottavalta saunoa viime lauantaina. No, Liisa miehineen kylpi aina ennen meitä ja usein kuulin heidän puhettaan pukuhuoneesta tai veden loisketta pesuhuoneesta ja nyt oli hiljaisuus. Matti oli vain iloinen kun ei ollut lauteet täynnä vastanlehtiä...minä yritin niitä aina vähän puolustella, että eiväthän vanhat ihmiset jaksa siivota jälkiään. Kerrankin Matti kiroilla täräytteli niistä vastanlehdistä että varmaan kuulivat sen pukuhuoneeseen asti. Löylyssä istuessa sitä ajattelin, että näillä lauteilla se Liisakin istui hikoilemassa vielä muutama päivä sitten ja nyt se on kylmä ruumis terveyskeskuksen kellarissa. Hui, miten kamalan arvaamatonta elämä on. Matti vielä sanoa tokaisi pukuhuoneessa itseään kuivatellen, että varmasti Liisa joutui helvettiin. Kauheaa, miten joku edes uskaltaa puhua noin. Kohta Liisa tulee Matille kummittelemaan. Minä yritin puhua kauniisti taivaasta ja ettei helvettiä ole olemassakaan. Toivon todella, että Liisa on päässyt taivaaseen lepoon ja rauhaan. Amen."
 |
| Kaikenlaista sitä on nuorempana jaksanutkin kirjoittaa! Nyt ei enää olekaan talonmiehiä vaan kiinteistöpalvelu on voittanut. Mutta tuollaisia mummuja vielä varmaankin on? Eletäänhän ihmisiksi ja oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua ja Äitienpäivää! - Leena - |
