keskiviikko 23. joulukuuta 2015

 Voi mahdoton kun aika on mennyt etten ole ehtinyt ja jaksanut tänne mitään päivittää! Töissä on ollut pitkiä päiviä, sadat joulukortit ovat lipuneet laatikoihin käsieni kautta ilostuttamaan vastaanottajia, niin ainakin toivon!

Joulu on täällä taas ja pikkuhiljaa alkaa myös tuntua siltä...Anna-Mari Kaskisen sanoin;

" Tänä jouluna tahtoisin olla sinua lähellä.
Tänä jouluna tahtoisin jakaa iloa yhteistä.

Tänä jouluna tahtoisin tuoda sinulle kukkasen,
jotta täyttäisi jokaisen huoneen lempeä tuoksu sen.

Tänä jouluna tahtoisin laulaa lämmöstä rakkauden
ja pyyhkiä silmistäsi jokaisen kyynelen.

Tänä jouluna kanssasi tahdon katsella tähteä
ja illan jo hämärtyessä kirkolle lähteä.

Tänä jouluna kanssasi tahdon kynttilän sytyttää
ja kuunnella sinua hiljaa, rakasta ystävää."


Vuosi Vanhana Postineitinä on ollut enemmän kuin osasin odottaa. Niin paljon uusia tuttavuuksia, ihania ihmisiä...kaikenlaista suunnittelen mutta aika näyttää mitä niistä tulee?
Viimeistään tuossa helmikuussa Ystävänpäivän aikoihin taas tavataan!

Sitä ennen vietetään Joulua ja juhlitaan Uutta Vuotta!

" Tuhlaa rakkautta
sytytä tuikkuja.
Kutsu tontut ja enkelit kylään.
Kata pöytä sydämen kamariin.
Anna onnen ja unien tulla!"

Toivotan kaikille ihanaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

- Leena -

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

 Täytyy kertoa, että tämä minun läppäri on alkanut aika ikävästi temppuilemaan. Ei tahdo pysyä netissä ja aivan varoittamatta sammuu? Virusko on päässyt koneeseen vai mikä lie tullut. Korjaamolle tie kohta vie.

Olen kipeänä, löysihän se flunssavirus meikäläisenkin viimein. Ollaan viruksen "saastuttamia" läppäri ja minä!

VAIN VÄHÄN KIPEÄ

Olisi vain vähän kipeä
makaisi vuoteessa
yöpöydällä puolukkamehua
saisi lukea jännittävää kirjaa
eikä piittaisi mistääm muusta,
torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä
kuuntelisi hajamielisenä
putoavan lumen ääntä,
hidasta, ulkoa.     - Bo Carpelan -



Kun saan tämän koneen kuntoon niin kirjoitan ajan kanssa lisää mutta nyt saa koko ajan pelätä, että kone sammuu kesken kaiken...


Jos käytte facebookissa niin käykäähän osallistumassa Vanhan Postineidin sivulla arvontaa missä palkintona on tämä ihastuttava Ilona Pietiläisen uusi joulukirja.

- Leena -


tiistai 8. joulukuuta 2015

 Olen ollut tässä lomalla mutta jotenkin niin kiireinen. On paljon asioita jotka vain on nyt pakko hoitaa. Moni sanoi, että vietä nyt täydellinen loma? Kuka sen täydellisen määrittelee mitä se on?
Eiköhän se ole jokaisen kohdalla eri asia ; toiselle joku asia on aivan täydellistä ja ihanaa ja toiselle se ei merkitse mitään.

No, omasta mielestäni ja kiireistä huolimatta olen viettänyt ihan täydellistä lomaa!

Olen niin jouluihminen että tätä jouluhössötystäkin piisaa! Minun jouluni usein suorastaan kiehuu yli kun haen sitä mikä minusta on täydellistä ja mikä kuuluu meidän jouluun!

Ihan parasta aikaa on kuitenkin myöhäinen aattoilta kun saa loikoilla sohvalla maha täynnä ja lahjapaperit pyörii lattialla ...olla vaan ja nauttia kynttilöiden loisteesta. Pistää muutama suklaakonvehti suuhun hyvällä omallatunnolla!






Vanha Postineiti on niin kiitollinen kaikille meillä kävijöille viime viikonloppuna. On tullut niin paljon ihanaa palautetta ja uusia tuttavuuksia...
Antaisin tälle enemmänkin mutta kun on tuo leipätyö joka on joka päivä hoidettava niin ei aika riitä.

Olin myös iloinen siitä, että tätä blogiani jaksaa aika usea lukeakin, aluksi tosin suunnittelin, että kerron täällä vain sisustusjuttuja mutta toisin on käynyt. Toki välillä sisustellaankin mutta onhan elämässä toki niin paljon muutakin...


"Miten sitä välistä huolestuu
hätäilee
pienistä turhista asioista
tulee levottomaksi
ja mieli läikehtii
kuin tuulen keinuttama
veden pinta.

Miten sitä joskus
haluaa lukita
ovet ja ikkunat
ja olla vaan
ihan rauhassa
itsensä kanssa kahden.
Kysyä itseltään
mitä oikeasti kuuluu.
Odottaa vastausta pitkään.
Kuunnella syvältä.

- Maaria Leinonen -



Tässä kuvassa olen oikeasti onnellinen! Olen ollut uimassa ja iho on ihanan viileä ja tuoksuu järvelle...Lämmin kotinuttu päällä istun ja kuuntelen hiljaisuutta...

Kaikenlaisia onnen tuntemuksia toivon teille!  - Leena -

torstai 26. marraskuuta 2015

 Minun vapaa-aika on mennyt nyt tasan tarkkaan Vanhan Postineidin puuhissa. Viikonloppuna on meillä kotona joulupuoti avoinna ja vähän se teettää ylimääräistä puuhaa töiden päälle mutta niin tykkään ja siksi sitä kai jaksaakin?

Olen varmaan täällä jo kertonutkin miten todellinen jouluihminen olen! Minun joulut suorastaan kiehuu yli!  On ihana häärätä kauniiden tavaroiden parissa ja ajatella, että ne toisivat iloa jollekkin toisellekin niin kuin ne tuovat minulle!

Mika Waltarin sanoin; " Ihminen tarvitsee kaunista turhuutta jaksaakseen elää". Ja sen kaiken kauniin tavaran ja ajatuksen arvo on erityisen tärkeä tällaisina aikoina kuin nyt eletään kun joka puolelta tulvii väkivaltaa ja sotaa!






Lämpimästi TERVETULOA Vanhan Postineidin Joulukotiin Suksitielle!
Paljon pieniä ihanuuksia itselle tai lahjaksi!
Odotan sinua lauantaina 28.11. Klo 10.00- 16.00 ja
sunnuntaina 29.11. Klo 12.00-16.00.

Nähdään!  

- Leena -


Ps. Isäntä on valjastettu glögitarjoiluun, tulkaahan maistelemaan ja viihtymään!


perjantai 20. marraskuuta 2015

 Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin...

Taas kävin lääkärissä. Työterveyslääkärissä tällä kertaa. Polvessani on nivelrikko...se ajoittain rajoittaa liikkumista. Miten tässä näin on päässyt käymään...vanhuusko jo kolkuttelee oven takana?
Ainahan sitä päivitellään miten aika kuluu nopeasti mutta ajoittain se tuntuu viiltävän todelliselta. Aika tosiaan kuluu kiihtyvää tahtia kun ikää tulee! Joulut ja juhannukset ovat ihan kiinni toisissaan, ei muista mitä tehtiin viime juhannuksena vai oliko se sitä edellisenä vai pari vuotta sitten?

...Ajan posetiivari
veivaa elämän sävelmää.
Iän myötä kampi käy
tahtiin yhä tiuhempaan.
Eilenhän vasta oli joulu...

 Lapset kasvaa ja lähtee kotipesästä...sekin kuuluu elämään mutta haikeaa se on.

"Minulla on sinuva ikävä.
Sinun toppahoosujen kahinata,
kun juoksit minuva vastaan hoejosta hakkiissa.
Sinun pientä kättä,
joka ehti minua lähelle unen tullessa.
Sinun loppumatonta uskoo,
että äeti ossoo ja tietää kaeken."

- Merja Toppi -



Vähän haikeissa tunnelmissa vaihteeksi...
Tämä taulu ja sen sanoma on rohkaissut minua tässä unelmieni toteuttamisessa...

Toivottavasti olen osannut antaa lapselleni juuret ja siivet!!

Itselleni olen saanut siivet tämän Vanhan Postineidin ansiosta. Se ja kaikki siihen liittyvä on tuonut valtavasti uutta sisältöä elämään, olen tyytyväinen itseeni, että uskalsin tämänkin askeleen ottaa.  Juuri nyt meillä tuoksuu ihan Puttipajalle! Tyttäreni ei pienenä tykännyt käydä siellä kaupassa kanssani kun siellä tuoksui niin voimakkaasta kaikki kynttilät. Minusta tämä tuoksu on kyllä ihana, se muistuttaa  ihanista haaveista joista on tullut totta!

Tunteita ja tuoksuja teidänkin viikonloppuunne!

- Leena -





sunnuntai 8. marraskuuta 2015

 Ihana kesä on takana ja unelmani olla Vanha Postineiti on ihan sitä mitä kuvittelinkin sen olevan. Olen tyytyväinen itseeni, että uskalsin tämän askeleen ottaa.  Olen tämän uuden harrastukseni myötä tutustunut paljon uusiin, ihaniin ihmisiin ja paikkoihin. Jos aika olisi toinen, niin olisi ihana paneutua siihen maailmaan täysipäiväisesti ja antaa sille enemmän. Nyt ainakin toistaiseksi tämä on vain harrastus.

On ihanaa että on saanut kokea senkin ajan kun oli näitä pieniä postikonttoreita tuolla maaseudulla. Monet kesät sain niissä työskennellä ja tutustua ihan oikeisiin Wanhoihin Postineiteihin! Ja ne asiakkaat, ei ollut kiirettä. Tultiin postiin tarinoimaan ja tapaamaan tuttuja...monia vanhoja asiakkaita ja heidän tarinoitaan  muistelen lämmöllä.



Joulu tulla jollottaa...ihaninta aikaa minusta. Joulu herättää meissä sen inhimillisen puolen, lähimmäisenrakkauden ja kaikki kauniit ajatukset täyttävät mielen. Kaikille toivoo vain hyvää ja rauhallista joulua. Ehkä joulu on juhlista ihanin siksi, että se herättää meissä niin paljon muistoja lapsuudesta, se lapsi meissä herää eloon ja ripaus satua astuu hetkeksi elämäämme...

Vanha Postineitikin on aivan joulun lumoissa ja olen kuin lapsi kun avaan tavaralähetyksiä ja ihastelen niiden sisältöä. Odotan niin innolla marraskuun loppua kun saan pukea kotia jouluasuun ja laittaa esille kaiken kauniin! Haluan antaa ihmisille hyvän mielen ja ripauksen kotimme lämpöä.

Luonto vie meitä lempeästi talven syliin...annetaan kauniille ajatuksille tilaa!  - Leena -

lauantai 31. lokakuuta 2015

  Kuta pienempi on itse, 
sitä isompi joulu tulee.
- Tove Jansson

Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi.
- Tove Jansson 

Näillä kahdella aforismilla voisi kitetyttää Joulun sanoman. Olen aikaisemmin kertonut hirveästä hammaslääkäripelosta mutta pelkäsin minä pienenä muutakin! Kuten Joulupukkia, ihan hirveästi. Tosin vanhemmiten olen reipastunut kuten viereisestä kuvasta näkyy.

Kun olin pieni lettipää, me vietimme kaikki joulut Suolahdessa mummolassa. Siellä pienessä mökissä oli oikea Joulu. Ja mikä ihaninta, kun annan muistojen tulla voin yhä tuntea pienen palasen sitä tunnetta mikä valtasi pienen tytön! Se lämpö ja kodikkuus... Tuli oikea Joulupukki. Myöhemmin olen saanut tietää, että se oli kyllä naapurin Erkki- setä. Pöydät oli herkkuja täynnä; mummo oli Hotelli Keiteleessä keittäjänä joten voitte arvata että hyvää oli! Ulkosauna lämmitettiin ja oli myös ulkovessa. Se ei haitannut silloin koska meillä oli ulkovessa myös Pukkimäellä jossa silloin asuttiin. Muistan, että saimme aina aika paljon lahjoja. Taisin uskoa joulupukkiin vielä kun aloitin koulun mutta kyllä se usko siinä sitten karisi...







 Minä uskon ihmeisiin,
satujen voimaan ja keijuihin.
pieniin metsän eläimiin,
myös menninkäisiin.
Kaikki ei tapahdu ymmärryksen tällä puolen;
jotain suloista jää yli käsityksen.
Revontulen aikaan voi saada
ihania lapsia
ehkä myös muulloinkin.
Sydän kestää paremmin
kun sinne mahtuu
myös satumieltä.

- Sirius -
Tänään on haudat kierretty, kynttilät sytytetty ja kaipaavia ajatuksia lähetetty sinne jonnekin...paljon oli kynttilöitä. Valtava kaipauksen ja ikävän kynttilämeri...

Olen joskus  miettinyt mitä sanoisin isälleni jos vielä voisin? Kiittäisinkö elämästä. yhteisestä taipaleesta...olisinko vihainen kun hän niin yllättäen jätti meidät? Kyllä olen varma, että se rakkaus on se sana mikä sieltä nousee ylitse muiden...ja se kestää!

Nyt vain näihin kuviin ja tunnelmiin.  - Leena -


maanantai 26. lokakuuta 2015


 Syksyn puuhastelu pihassa on ihan parasta sellaiselle "viherpeukalolle" kuin minä olen. On ihana tehdä metsäretkiä, hakea sieltä havuja, kuusia, käpyjä, sammalta, mustikanvarpuja...laittaa niitä astioihin ja olla varma, että ne menestyy. Ei tarvitse nyppiä eikä erikoisemmin kastella!!
Kun muutimme tähän taloon kerrostalosta, olin intoa täynnä. Meillä oli perunamaa, kasvimaa ja kukkia...yhden kesän ja huomasin, ettei se ollut ihan mun juttu. Nyt olen istutellut pensaita ja koristepuita ja kukkaset olen istuttanut ihan suosiolla isoihin ruukkuihin! Ja kotiväelle olen sanonut, että älkää suotta tilatko minulle enää sitä Viherpiha-lehteä. Ihan ahdistun kun niitä sivuja selailen! Naapurit ovat auliisti antaneet minulle kukkiensa taimia...olen ilmeisesti aina onnistunut istuttamaan ne väärään paikkaan koska ne eivät ole päässeet kasvun vauhtiin vaan unohtuneet sinne jonnekin...






...Mutta mahlaveressä silmujen kehdossa
syvällä uudet laulut uuden kevään.

- Maaria Leinonen -






Mukavia syksyisiä puuhasteluhetkiä ja metsäretkiä kaikille viherpeukaloille!  - Leena -

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

 Se on kai tämä ikä kun tuntuu, että aina saa olla varaamassa jonkin sortin lääkäriaikaa? Minulla on nykyään ihana, rauhallinen ja helläkätinen hammaslääkäri. Nuorena tyttönä ala-asteella minulla oli kamala hammaslääkärin pelko. Suorastaan kammo. Muistan vieläkin sen odotushuoneen, sen tuoksun ja poran äänen...

Sinikka Piirilä oli silloin kouluhammaslääkärinä. Hänellä oli vaaleat korkkiruuvikiharat ja hänellä oli vastaanottoapulainen jolla oli mustat pitkävartiset kiiltonahkasaappaat ja tummat korkkiruuvikiharat. Se oli siis muotia silloin. Mutta minä olin hankala tapaus. En suostunut avaamaan suutani, minua ei kiiltokuvilla lahjottu! Ei, minulle annettiin aina lappu kotiin jossa luki "Äiti mukaan". Ja äitihän tuli mukaan, seisoi vieressä ja piti kädestä kiinni. Vielä tänäkin päivänä kun näen Sinikka Piirilän niin muistot tulvahtavat mieleen ja ajattelen, että voi kauhistus, muistaakohan hän kuinka hankala olin?

Vielä lokakuussa voikukka
räväyttää silmänsä selkoselälleen
kesän mittaan monet kerrat
leikatulle nurmikolle
kuin pieni lyhty
kuin sitkeä valonsäde
kertomaan;
Älä luovuta
on kukittava ja valaistava
talven kouraisuun asti.
Ja taas keväällä
roudan rajallakin
on kukittava ja valaistava
valaistava ja kukittava
kun se kerran on
tehtäväksi annettu.      - Maaria Leinonen -


Näe kauneutta kaikessa! Etsi aamulla työ- tai koulumatkan varrelta kolme kaunista asiaa!!!

Niin kauniita asioita ja valonsäteitä viikkoonne!   - Leena -

sunnuntai 11. lokakuuta 2015



 Voi tätä sisustamisen tuskaa! Tänään on ollut taas ilmeisesti "sellainen päivä"! Kyllä sen olen huomannut, että vapaa-ajalla ja levänneenä saa paljon "hyviä "ideoita.

Olen vähän kyllästynyt tuohon keittiön vaaleanpunaiseen nurkkaukseen (anteeksi pinkin ystävät) ja tuumin, että ne voisi sujauttaa tuonne huvimajaan Vanhan Postineidin käyttöön! Sinne ne kyllä sopisivat!

Meillä on olohuoneessa ihana, vanha kauniisti kulunut valkoinen iso lipasto jota mielin nyt keittiöön ja sen yläpuolelle vanhoista ikkunoista kaapit niin kuin meillä nyt jo on tiskipöydän yläpuoella. Isäntäkin näytti jo vihreää valoa vaikka ensin voihkaisi kun näki minut taas mittanauha kädessä puljaamassa olohuoneen ja keittiön väliä!





Ja tälle lampulle sytyin myös tämän päivän huumassa. Olisi kyllä aika ihana eteiseen?

Jos tykkäätte käydä kurkkimassa vanhoja tavaroita netissä niin yksi edullinen paikka on ainakin Antig.fi. Puoti sijaitsee Vaasassa ja olen sieltä silloin tällöin jotain tilannut ja homma on hyvin hoitunut. Suosittelen!

Ja onhan netti pullollaan niitä paikkoja joissa ihania vanhoja tavaroita ja siellä se aika taas menee...mutta joskus on kiva surffailla!

No, onneksi huomenna alkaa taas työviikko eikä ehdi eikä jaksa sisustaa, helpottaa tämä luomisen tuska kuten isäntä asian ilmaisi!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavaa "vimmaa" odotellessa!  - Leena -





tiistai 6. lokakuuta 2015

 Tässä sitä istutaan...isän tyhjässä yksiössä. Vuokralainen muutti pois ja pitkästä aikaa kävin asunnossa. Muistot tulvivat päälle jo ovea avatessa...isähän kuoli joulukuussa 2013.
Muistelin miten huonekalut olivat, mitä juttuja täällä juteltiin...mitä isä mahtoi miettiä kun katseli ikkunasta noita maisemia?

Minä olen sitä ikäpolvea, että isovanhemmat ovat jo kuolleet ja useilla ikäisilläni molemmat vanhemmatkin. Sukupolvien välinen ketju on saanut aivan uuden merkityksen, ei sitä nuorena näitä asioita ajatellut ja hyvä niin. Kyllä näitä ehtii pohtia näin myöhemminkin.

Lähdin kotiin, painoin oven hiljaa kiinni perässäni ja olo oli yhtä tyhjä kuin asuntokin.






 "Hän joka
sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi.

Niin kauan kuin elät
kannat hänen
sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.!

"Ei isä ole lakannut olemasta,
se on vain kuollut."

  - Juice Leskinen -






Kannetaan edellisen sukupolven sytyttämää valoa kauniisti sielussamme!      - Leena -

lauantai 3. lokakuuta 2015



 Taas on viikko vierähtänyt ja ihana viikonloppu käsillä. Ja käsillä olisi myös tekemistä mutta taidan keskittyä olennaiseen eli tuumailuun ja tussutteluun!!
Tuumailen, että tuolle meidän eteisen katolle tarttis tehdä jotain? Vielä en ole keksinyt mitä?
Muuten olen eteiseen ihan tyytyväinen vaikka se pieni onkin. Tuo vanha kaappi oli löyty Jyväskylästä yhdestä antiikkiliikkeestä jota ei enää ole ja tuo salmiakkiruutuinen lattia viehättää minua kovasti!

Lamppu (niitä on kaksi, toinen kylpyhuoneessa) löytyi Tampereelta eräästä kahvilasta jota oltiin lopettamassa. Lamppu on kiva pari kaapille, jotenkin samaa tunnelmaa...

Sitten hurahdin penkomaan kaappeja ja käsiini osui pusseja joissa kaiken maailman viime vuoden jouluvaloja ja niitä olikin kiva alkaa setvimään, että palaako vielä ja mistä tämä sotku alkaa ja mihin se loppuu???? Tuttua puuhaa, eikö?












Sitten pieni sananen lukemisesta. Lukeminen ei ole minulle mikään harrastus vaan se on osa elämää. Minulla on aina oltava yöpöydällä (lue tuolilla, koska minulla yöpöytänä vanha tuoli) kirjoja, luettuja ja lukemattomia.

Tällä hetkellä luen Kaisa Haatasen kirjaa "Meikkipussin pohjalta". Suosittelen lämpimästi. Kirja on salaviisas viihderomaani meille aikuisille naisille. Seuraavaksi varasin kirjastosta Outi Pakkasen uutukaisen "Helle" dekkarin. Tykkään Pakkasen tyylistä.

TÄMÄ ON RAKKAIN AARTEENI MAKUUHUONEESSA JOS  ISÄNTÄÄ  EI LASKETA MUKAAN. TYTTÄRENI PIIRUSTUS MEISTÄ!

"Mitä siitä, kun syksy saapuu,
ja västäräkki on poissa,
kun lentävät kotipääskyt
vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii
lehtiä vaahteran.
Me elimme kuuman kesän
ja elokuun hehkuvan.

Mitä siitä, kun kaikki muuttui
niin varkain ja hiljalleen,
kun sisälläni on kesä,
sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton
mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä.
Sen kaiken saan takaisin."

-Anna-Mari Kaskinen -



Ihanaa tuumailua teidänkin viikonloppuunne! - Leena -

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

 Oli niin ihana päästä kaikilla tavoin raskaan viikon pääteeksi luonnon helmaan. Siellä asiat jotenkin saavat oikeat mittasuheet. Luonnon kietokulun kokee niin vahvasti...syksy jollain tavoin haikeaa mutta silläkin tarkoituksensa. Linnut lähtevät ja luonto vetäytyy lepoon. Jos kaikki olisi aina läsnä niin ei niistä ehkä osaisi niin nauttiakaan?

Jos linnut olisivat aina luonamme ja kukat kukkisivat, niiden kauneus ei enää niin koskettaisi mutta keväällä kun näkee ensimmäiset joutsenet taivaalla ja valkovuokon kukassaan, niin jotain hyvin haurasta ja ihanaa liikahtaa sydämessä!

"Luonnon toistuvissa ilmiöissä
on jotain tavattoman parantavaa
– vakuutus siitä että aamu sarastaa yön jälkeen
ja talvea seuraa kevät."
-Rachel Carson-



Kuin höyhenen kosketus
tai untuvan
     ei minkään

Tuulen
     humina korvissa
käsitinkö väärin?

Hetken
nojasinko
Jumalan syliä vasten?

Ilosta
rauhasta
      vain aavistan...




 Silmät niin usein unohtuvat
seuraamaan aaltojen leikkiä.
autereisia auringonlaskuja
kipeitä karilleajoja
matkakumppaneita
rannalle jääneitä
vierelle jääneitä rakkaita.

Katseen kun nostan muistoista
vuosi jo vierähti silmien editse...

- Anja Porio -





Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!  - Leena -