maanantai 31. lokakuuta 2016


Näin talven jo kohta saapuessa ovat lehdet täynnä toinen toistaan hienompia käsityöohjeita; sukkaa ja lapasta jos minkälaista!
Minä vilkaisen näitä kuvia ja käännän sivua kohtalaisen nopeasti...ei sillä etten arvostaisi kädentaitoja, päinvastoin.
Olen onneksi saanut ihanilta ystäviltä monet kauniit villasukat lahjaksi, kiitos niistä!
Se vain on niin etten ole ns. käsityöihminen. En ole koskaan ollut. Se on minulle täysin vieras maailma vaikka joskus kauppareissulla pysähdynkin ihastelemaan jotain kauniin väristä lankakerää...




 Koulussa käsityötunnit olivat yhtä painajaista vaikka opettaja ihan mukava olikin.
Yhtään sukkaa tai lapasta en koskaan saanut valmiiksi asti. Keväällä aina opettaja antoi keskeneräisen tekeleen mukaan ja yksi näppärä ystävä kutoi sen loppuun kesälomalla!
Minun sukan- ja lapasen tekeleeni olivat hikisiä, kireitä "tumpposia"! Silmukat olivat puikolla niin kireitä että kutominen oli lähes mahdotonta, silmukat putoilivat ja lisääntyivät itsestään ja ahdistus kasvoi...no nyt olen jakanut kanssanne tämän nöyryyttävän muiston.
"Miten uskallan olla näin onnellinen,
sumuisessa marrasmaisemassa,
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."
- Kyllikki Villa -


Ajatukset karkaa jo Jouluun niin monin tavoin...olen ehdottomasta jouluihminen. Metsässä olen kulkenut keräämässä sammalta, havuja ja käpyjä...kun on syvällä metsän sylissä voi melkeimpä kuulla tiun helähtävän...tonttuko siellä jo meni?
Joulu herättää lapsen meissä ja se kai siinä niin ihanaa onkin!

"Tuuli huuhtoo paljaaksi
loput lehdet puiston.
Raapii tienoon alastomaksi
jäätää rannan suiston
työntää lämmön kauemmaksi
jättäen vain muiston."

- Una Reinman -

Toivon kaikille kauniita pakkaspäiviä ja kutokaa ihania sukkia ja lapasia te jotka sen osaatte!  - Leena -

keskiviikko 5. lokakuuta 2016


Kun saapuu syys...alakulo väkisinkin vähän iskee, haikeus, elämän kiertokulku, luopuminen, muutos...
Näitä asioita ajattelen varsinkin tänä syksynä kun meidän naapureissa on tapahtunut niin paljon muutoksia. Ollaan asuttu tässä nyt 15 vuotta ja kohta on naapurit täysin vaihtuneet. Ihanat mummut ja papat ovat muuttaneet kerrostaloihin tai kuolleet...
Tosin on kiva iltaisin katsella tuota naapurimökkiä kun siellä palaa nyt valot ikkunoissa ja iloiset muumimukit roikkuu keittiön ikkunalla. Siinä asuu nyt lapsiperhe.

Meitä edellinen vanha pariskunta asui tässä talossa 30 vuotta. Mietin, että asutaanko me tässä yhtä kauan? Tästä talosta on tullut niin rakas, kaikki lattian narahdukset, tuoksut ja pihan kivet ovat tulleet rakkaiksi. Joskus ulkona silitän talon seinää ja kiitollisuus valtaa mielen...niin nopeasti kuluu aika mutta toivon, että saamme asua tässä vielä kauan ja nauttia vanhan talon antamasta suojasta elämän tuulissa.

"Elämä kuin tervapääskyn pesä,
ilmasta siepatuista tarpeista
lujasti muurattu  tuulentupa."    - Risto Rasa -


Pilvetöntä. Kuu on haaksirikkoutunut saunan taakse puitten runkoihin.
Aitan ohi sujahtaa vesisiippa. Pohjoisella taivaalla jurnuttaa sateliitti.
Kuka nukkuisi kun mäntyjen latvukset huojuvat taivasta vasten ja tuuli tanssittaa tähtiä oksalta oksalle.

- Brita Polttila -




Kesä oli kuin viini
mutta nyt se on lopussa.
Kaatuneen pullon pohjalla
ei ole enää mitään jäljellä.
Vain muistot
ja tuoksua korkissa...

- Una Reinman -

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen...on Misukin taas pyöristynyt kun tuli syksy!




Vanha Postineiti avaa puodin merkeissä kotinsa ovet 
lauantaina 8.10. Klo 10.00 - 16.00.
sunnuntaina 9.10. Klo 12.00 - 16.00.

Tervetuloa!



Seuraavan kerran auki marraskuussa mutta sitten ollaankin jo jouluisissa tunnelmissa!



Kynttilöiden ja villasukkien kodikasta lämpöä syksyynne!

- Leena -

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

"Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen, posket tehty puolukasta, tukka naavatuppurasta, silmät on siniset tähdet!

Tästä kuvasta tulee tänään 24 vuotta. Oli elämäni hienoin päivä; minusta tuli äiti pienelle tytölle! Sinänsä outoa, sillä olin päättänyt nuorempana etten tee lapsia ja kauhuissani aina kuuntelin toisten naisten synnytyskertomuksia. Olin aika iäkäs ensisynnyttäjä; 32-vuotias. Minulle tehtiin hätäsektio kun synnytys ei edistynyt ja vauvan sydänäänet alkoi heiketä...Kyllä myöhemmin olen sitäkin miettinyt, että jos olisi eletty vanhaa aikaa ja oltu synnyttämässä saunassa niin sinne olisi jääty molemmat...

Muistan kaiken kuin eilisen päivän. Oli mukava naislääkäri joka käynnisti synnytyksen antamalla jonkin aineen alateitse. Hän kysyi, että tiedänkö mitä ainetta lääke sisältää? No en tiennyt ja hän vastasi, että siinä on samaa vaikuttavaa ainetta kuin miehen siemennesteessä eli se saa kohdun supistelemaan. Eipä mitään, isäntä oli lähellä sermin takana ja huikkasi, että olisihan hänkin ollut täällä! Ei naurattunut silloin!

"On kevyt ja aineeton hetki elämässäni, onnen hipaisu, enkelin siiven kosketus, värien huilumainen sointi..."

Saimme ihanan terveen tytön ja alkoi uusi vaihe elämässä. Kaikki ei pyörinytkään enää vain oman navan ympärillä! Nyt ymmärrän paremmin erään entisen vanhan työkaverin lausahdusta kun puhuttiin lapsista....hän sanoi, että se kaikki on ollut kuin unennäköä ja nyt ymmärrän mitä hän tarkoitti. Aika on mennyt niin pian ja nyt siitä ihanasta ajasta jota välillä marisikin on vain muistot...

Varmaan tekisin nyt monta asiaa toisin, nauttisin enemmän yhteisestä ajasta. En ollut tottunut vauvan hoitoon joten stressasin monessa asiassa ja hätäilin...imetyskin tyssäsi yhteen kuukauteen ja siitä kannan jotenkin syyllisyyttä joskus vieläkin. Varsinkin kun tyttärelläni todettiin atooppinen ihottuma niin ajattelin heti, että no niin....

Kaikesta huolimatta ja ehkäpä juuri siksi tässä ollaan! Nyt olen jo vuosia voinut osallistua naisten synnytyskeskusteluihin omilla kokemuksillani ja olen onnellinen siitä, että uskalsin ryhtyä äidiksi!

   - Leena -

tiistai 20. syyskuuta 2016


Käytiin pitkästä aikaa Oulussa. Yksi kaupunki monien joukossa jossa on kiva käydä! Meidän hotelli oli ihan tämän Oulun Tuomiokirkon takana ja näkyy tässä kuvassakin...kirkko oli illalla upeasti valaistu!

Joskus jatketaan vielä paljon pohjoisempaan se on päätetty mutta siihen lomaan on varattava enemmän aikaa. Minä olen lapsena ollut paljon Lapissa ja Norjassa mutta mieheni ei ole käynyt Haaparantaa pohjoisemmassa.


Valitsin Hotelli Laplandin, ripaus luksusta meidän syksyyn, upea huone omalla saunalla ja parvekkeella!!

"Ihana oivaltaa, miten turhaa kaikki on,
sen turhempaa minkä ihanampaa!"  - Kai Nieminen -



Tämmöinen helmi löytyi ihan Oulun Rotuaarin eli ydinkeskustan kävelykadun alkupäästä läheltä meidän hotellia. Vanhan Talon Tavarat! Siellä oli yksi aivan ihana, vanha talonpoikainen astiakaappi johon rakastuin ja koko kotimatkan hyrisin iloisena että saan sen kotiimme mutta annas olla kun kotona mitattiin niin ei mahdu kun ei mahdu...hiivatin sähkötaulu osui tielle eikä hienoa vanhaa kaappia voi alkaa sahalla pilkkomaan...iso harmi mutta tällaista tämä sisustajan elämä joskus on...

Myös Stockmaan oli vielä Oulussa, ensi vuonna kuulema loppuu...on se niin kummallista kun mikään ei kannata!

Olihan siellä kiva Rotuaarilla käsi kädessä pasteerata, aurinko paistoi ja keltaiset lehdet kahisivat jaloissa...
Ja sitten tunnustus, me käytiin Ouluhallissa Seniori-messuilla! Ihan isännän mieliksi oli PAKKO mennä koska siellä oli esillä Jamppa Tuomisen fani-clubi ja meidän rokkimies fanittaa myös Jamppaa! Paita ja pari cd-levyä lähti matkaan. Tässä kuvassa onnellinen mieheni poseeraa Jamppa Tuomisen siskon Anette Sorjosen (keskellä) kainalossa! No kaipa sitä enemmän ollaan jo senioreja kuin junioreja...


"Vasten syksytuulta kaksi lehteä
pitkän kesän jälkeen vielä yhdessä.

Juhlapukuun heidät tänään puettiin.
Vihreys jo vaihtui kirkkaan oranssiin.

Niin kuin syksyn lehdet, niin he loistavat,
toisillensa siinä hiljaa toistavat:

Onnestamme tahdon vielä juopua.
Sinusta en tahdo koskaan luopua."

- Anna-Mari Kaskinen -


Valoa Päiviisi!    - Leena -

torstai 8. syyskuuta 2016


Olen ollut tämän viikon niska-hartiaoireisten kuntoutuksessa Savonlinnan Kerimäellä kauniin Puruveden rannalla. Alkujärkytyksen ja koti-ikävän voitettuani on täällä ollut ihan mukavaa!

On saanut keskittyä vain itseensä ja hyvinvointiinsa. On saanut tukea ja ohjeita asiantuntijoilta. Löysin uuden lajin johon jäin heti koukkuun; vesijuoksu!

Tietysti täällä on täytynyt asettaa itselleen tavoitteet ja niitä kohti lähdetään hyvin evästettynä. Minun tavoitteeni ovat yksinkertaisesti kunnon kohottaminen ja painon pudottaminen...näihin tavoitteisiin olen nyt sitoutunut ja tammikuussa kun tänne kuntoutukseen palataan, olisi hyvä näkyä jo edes vähän tulosta. Kolmas ja viimeinen viikon jakso toukokuussa!

On hienoa, että näitä järjestetään ja että tänne pääsee!!





Täällä on upea sotahistoriallinen näyttely "Viimeisellä linjalla.!

Lähimaastossa tankkeja ja tykkejä ja melkein ikkunan alta lähtee metsään mutkittelemaan juoksuhauta...ne ovat ihan alkuperäisiä!

Paljon ajatuksia herättää tämä näyttely, entäpä jos venäläiset olisivat päässeet tänne asti ja ohikin...voisi Suomen kartta näyttää vähän toisenlaiselta.
On kyllä luksusta päästä valmiiseen pöytään senhän nyt jokainen tietää! Aamiainen, lounas, päivällinen ja vielä välipalahedelmät...nälkä ei ole ehtinyt tulla yhtenäkään päivänä! On se karua lähteä kotona ruokakauppaan ja miettiä mitä ruokaa laitetaan...


"Nukkumaan käydessä ajattelen;
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun;
Sinä pieni urhea nainen
minä luotan sinuun."

- Eeva Kilpi -








Ihanaa syyskuun jatkoa kaikille ja pidetään huolta itsestämme, että jaksetaan nauttia elämästä, tästäkin hetkestä...

- Leena -

keskiviikko 31. elokuuta 2016


Se on sitten syksy!

Minun toiveeni päästä viettämään venetsialaisia mökille kariutui Rauli-myrskyyn! Jos rantaan lyö metriset aallot on turha virittää mitään roihuja!

Oltiin siis kotona ja vähän jännitettiin, että kaatuuko pihapuita tai että katkeeko sähköt? Kumpaakaan ei onneksi tapahtunut. Kyllä ihminen tuntee itsenä pieneksi luonnonvoimien edessä mutta se on tavallaan kiehtovaa ja samalla pelottavaa...

Meidän terassin tuunaaminen jatkuu! Vanhaa, harmaata lautaa on saatu ja siitä rakennettu seinää, tuulensuojaa iltojen iloksi. Nyt on vielä hakusessa pari vanhaa ikkunaa yhdelle seinälle niin kaipa se on sitten siinä? Meillä oli lainassa patiolämmitin ja siitä villiinnyttiin ja ostettiin samanlainen! Sen lämmössä istuu pitkälle syksyyn!





Lähti putoamaan lehtenä.
Muutti puolivälissä matkaa mielensä,
muuttui keltaiseksi perhoseksi
ja lensi kokonaan pois.

- Eeva Kilpi -


Onni on oman kotilieden äärellä
eikä sitä poimita vieraista puutarhoista!

- Douglas Jerrold -


Olen ollut aika väsynyt kun pitkästä aikaa aloitin työt ja päivät ovat pitkiä...onneksi kohta viikonloppu ja saa taas vähän ladata akkujaan...


"Tulen lämmin loimu eheyttää sen,
millä viikon taakat painoivat
hartiat kasaan.
Huolet palavat hiilloksiksi,
haihtuvat tuhkana takkaan.
Ja taas on tilaa uusien tuulien tulla
uusien huolien heitellä harjaa."

- Hanna Ekola -

Vanha Postineiti avoinna nyt lauantaina 3.9. Klo 10.00-16.00. Tervetuloa!
Kaikki kesän tuoksukynttilät ja kesäsaippuat tarjouksessa!

Puttipajan kuormakin tuli ja nyt tuoksuu puodissa ihana Omena!

Ihanaa syyskuun alkua ja kynttilän lämpöä kaikille!  - Leena -




sunnuntai 21. elokuuta 2016


Ja taas mökillä!

Tosin tätä mökkireissua somisti hopeinen hääpäivä jota sinne lähdettiin viettämään. Tietysti vaihtoehtoja hääpäivän viettoon olisi ollut vaikka kuinka mutta kyllä ilta luonnon helmassa järven rannalla vei voiton  hotellimajoituksesta tällä kertaa.

Tosin eräs tuttu tokaisi, että kuolema tulisi jos aamulla pitäisi mökillä ulkovessaan mennä! Niinhän se on että on mökki-ihmisiä ja mökki-ihmisiä! Eihän se puucee ihanuuden huipentuma ole mutta eihän siellä tarvitse kauan hekumoida! Ollaanhan mekin sellaisella mökillä oltu jossa kaikki herkut astianpesukoneesta alkaen mutta ei se vaan tunnu samalta...No, tällä mökillä oli sentään sähköt joten isäntä pääsi välillä katsomaan Rion olympialaisia ja minä livahtamaan koneelle!

Sitten taas lähdettiin alas rantaan istuskelemaan, ihastelemaan auringon välkettä veden pinnalla ja sudenkorentojen tanssia kaislikossa...


Menen uimaan mutta ensin seison hiljaa vedessä
että kalat tulevat näykkimään jalkojeni ihokarvoja.
Saunan savu leviää rannan ylle.
En ole minkään ikäinen.
- Hannu Salakka -






"Kävelin suoraan silmiesi ansaan
ja näin saman minkä sinäkin.

Kaikki uhkakuvat poistuivat ja tilalle tuli
auringossa kylpevä purjelaiva
joka on juuri saapumassa satamaan.

Perille on ollut pitkä matka.

- Leena Yliportimo -

Istuttiin kalliolla grillipaikalla ja kuunneltiin...oli niin hiljaista, että korvissa vain suhisi...ei minkäänlaista ääntä mistään. Ennen juhannusta linnut laulavat yötä päivää ja vähän sen jälkeenkin ja sitten tulee tämä hiljaisuus..." Ennen kuin horsma ehtii kukkaan alkaa kesän hiljaisuus; yö huokaa, jää sitten henkeään pidättäen odottamaan, että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin." - Kai Nieminen -
"Vaadin, että kevät alkaa alusta,
silmut, hiirenkorvat,
valkovuokot, mustarastaat ja
mullanhaju;
en ehtinyt mukaan!"    - Kai Nieminen -

Kyllä kai tällaisetn mökkihöperöiden on vielä ainakin kerran mökille päästävä? Onhan elokuun lopulla nämä Venetsialaiset! Mökkikauden päätösjuhlat. Venetsialaisia pidetään myös veden, tulen ja valon juhlana! Vielä nautitaan kesän lämmöstä ennen kuin lämpö katoaa syksyn syliin...

 - Leena, The Mökkihöperö -