Se on kai tämä ikä kun tuntuu, että aina saa olla varaamassa jonkin sortin lääkäriaikaa? Minulla on nykyään ihana, rauhallinen ja helläkätinen hammaslääkäri. Nuorena tyttönä ala-asteella minulla oli kamala hammaslääkärin pelko. Suorastaan kammo. Muistan vieläkin sen odotushuoneen, sen tuoksun ja poran äänen...

Sinikka Piirilä oli silloin kouluhammaslääkärinä. Hänellä oli vaaleat korkkiruuvikiharat ja hänellä oli vastaanottoapulainen jolla oli mustat pitkävartiset kiiltonahkasaappaat ja tummat korkkiruuvikiharat. Se oli siis muotia silloin. Mutta minä olin hankala tapaus. En suostunut avaamaan suutani, minua ei kiiltokuvilla lahjottu! Ei, minulle annettiin aina lappu kotiin jossa luki "Äiti mukaan". Ja äitihän tuli mukaan, seisoi vieressä ja piti kädestä kiinni. Vielä tänäkin päivänä kun näen Sinikka Piirilän niin muistot tulvahtavat mieleen ja ajattelen, että voi kauhistus, muistaakohan hän kuinka hankala olin?

Vielä lokakuussa voikukka
räväyttää silmänsä selkoselälleen
kesän mittaan monet kerrat
leikatulle nurmikolle
kuin pieni lyhty
kuin sitkeä valonsäde
kertomaan;
Älä luovuta
on kukittava ja valaistava
talven kouraisuun asti.
Ja taas keväällä
roudan rajallakin
on kukittava ja valaistava
valaistava ja kukittava
kun se kerran on
tehtäväksi annettu.      - Maaria Leinonen -


Näe kauneutta kaikessa! Etsi aamulla työ- tai koulumatkan varrelta kolme kaunista asiaa!!!

Niin kauniita asioita ja valonsäteitä viikkoonne!   - Leena -