Näin keväällä minut usein valtaa haikeus. Tulee ihana nuoruus ja 70-luku mieleen. Vieläkin muistan meidän lankapuhelimen numeron...hyvin pärjättiin ilman älypuhelimia. Pyörittiin kaveriporukassa kaupungilla ja istuskeltiin kauppojen porttikongeissa kivirappusilla. Siis kylmillä kivirappusilla, huh...seurattiin ohiajavia autoja ja juttua riitti. Välillä pääsi jonkun tutun kyytiin  sitä korttelirallia pyörimään...

Ja musiikki soi , Virve Rosti, Taiska, Hurriganes, Hullu Jussi, Osmondit...saunasta oli aina kiire äänittämään musiikkia nuorten sävellahjasta ja ärsytti kun puhuttiin kappaleen päälle!

  Meillä oli kotona 70-luvulla piha täynnä autoja ja pyöriä. Sisällä oli pöydillä sanomalehtien päällä akkuja ja öljyisiä moottorin osia... sain kipinän varsinkin moottoripyöriin ja olihan minulla hetken omakin pyörä...

Tänäkin päivänä kun mopo päristelee ohitseni ja se bensan katku leijailee nenään niin kaikki muistot hauskoista retkistä nousee mieleen...

Olin vähän sellainen poikatyttö leveälahkeisissa farkuissa, nahkatakissa ja kaulassa keikkui siantappokuula...ihan totta! Minulla oli farkkutakki jonka selkään ompelin hakaristin ihan hetken mielijohteesta. Se oli vaan olevinaan niin hieno, en ajatellut muuta ja sitten äiti itki ja purki sitä...voi voi...

"Ystävä, huomaatko kuinka
olemme rikkaita.
Meillä on ullakot täynnä
kalliita muistoja.

Meillä on kellarissa
aarteita kasoittain;
tuhannet elävät sanat
sinulta kerran sain...."

Onko tämä entisten aikojen muistelu orastavan vanhuuden merkki? Saattaa ollakin mutta niin mukava niitä on välillä muistella enkä sitä olisi se ihminen mikä nyt olen ilman niitä muistoja! Muistot ovat kallisarvoisia eikä niitä voi meiltä kukaan viedä.  Moi moi vain lauloi Taiskakin! - Leena -