Se on sitten kevättä...käpyrauhanen pikkuhiljaa alkaa heräilemään ja laittaa meihin sutinaa. Talvi oli kova ja raskas...ja alakulo leijuu vieläkin kaiken yllä. Ajattelen niin, että tein kuolemaa yhdessä äidin kanssa, koin kaiken niin vahvasti, tunsin fyysistä kipua ja kun äiti nukkui jo ikiuntaan sairaalan sängyssä, minusta tuntui kuin olisin voinut mennä hänen viereensä nukkumaan...en olisi halunnut luopua, kukapa voi rakkaistaan...mutta elämä jatkuu niin se vain on ja välillä elämässä on pieniä ilon ja onnen pilkahduksiakin!




"Lempeät enkelit kulkevat
välillä taivaan ja maan.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Kohtaamme uudestaan."

Minun unelmani pieni on,
se on helppo ja huoleton.
Se on routiva multa ja tulppaaninpää,
joka sinnikkäästi päivänvaloon pilkistää.
Se on sateenkaarisaappaat ja lätäkkötie,
joka villiviinitaloon vie!

                     AIKAA

Mikä meissä saa toivomaan elämältä
aina jotakin enemmän?
Vaikka meillä olisi kaikkea liikaa,
aina me vain tahdomme enemmän.

Mutta lähestyvä lähtö
kääntää kaiken ylösalaisin.
Silloin antaisi empimättä pois


kaiken minkä tavoittelemiseen
on tuhlannut koko elämänsä.
Jos vain saisi aikaa.

Aikaa sanoa kaikki ne sanat
jotka ovat jääneet sanomatta.
Aikaa istua vaan ja katsella merta,
taivasta, lapsen silmiä,
ystävän kasvoja.
Aikaa etsiä elämän tarkoitusta.

Jos vain saisi aikaa rakastaa.      - Sinikka Svärd -

Vanhan Postineidin puoti taas auki Iinankadulla Suolahdessa 
Lauantaina 18.3. Klo 11.00-16.00
Sunnuntaina 19.3. Klo 12.00-16.00
Tervetuloa!

Kevätauringon herättelemänä aion päivittää tätä Pienen Talon Onnelllista elämää nyt useammin!
Ihania valon ja ilon pilkahduksia kaikkien sydämiin!      - Leena -