Loma alkaa loppumaan...mutta vielä jonnekin oli päästävä! Eppu Nuotio on tämän asian kivasti kirjoittanut; "Vaikka ihminen asuisi millaisessa paratiisissa hän tahtoo loman alkaessa sieltä pois, sillä paratiisissakaan loma ei tunnu lomalta jos rutiinit toistuvat samanlaisina päivästä toiseen. Eivät ihmiset lähde kotoaan pois lomalla siksi etteivät rakastaisi kotiaan vaan siksi etteivät osaa kotona levätä ja rentoutua samalla tavalla kuin muualla."

Meidän loppuloman huipennus alkoi Mikkelistä ihastuttavasta Tertin Kartanosta. Sieltä löytyy mahtava kahvila&herkkupuoti jossa myydään Tertin kartanon omia herkullisia tuotteita!

"Kukaan  ei vanhana muistele hetkiä jolloin
tiskasi ja imuroi
Siis jätä tiskit altaaseen silloin
kun sielussa salamoi!" - Anssi Kela -

 Ja Mikkelistä matka jatkui Imatran Valtionhotelliin! Yksi toive toteutui kun päästiin sinne vihdoin yöksi mitä nyt tarina linnan kummituksesta Harmaasta rouvasta vähän illan pimetessä tuli mieleen...Harmaa rouva oli Valtionhotellissa asunut nuori surullinen pietarilaisnainen, joka katosi salaperäisesti. Edellisenä vuonna hän oli ollut hotellissa häämatkalla nuoren upseerin seurassa. Rouva oli kuullut miehensä pettäneen häntä, ja hotellin palvelustytölle postittamista varten antamassaan kirjeessä kirjoitti tämän vuoksi heittäytyneensä Imatran syliin. Rouva oli antanut palvelustytölle ruplan ja pyytänyt postittamaan kirjeen, mutta palvelustyttö unohti. Kirje löydettiin ja luettiin myöhemmin.

”Kerrotaan, että musta kissa päätyi katolle, kun noita kissoineen tuli luudalla hotellin avajaisiin. Noita otti vähän liikaa ja unohti kissansa. Siinä se nyt odottelee ja hätistelee variksia ja naakkoja.”

Monen tarinan ihana satulinna, riitti katseltavaa ja ihailtavaa!! Valittu joskus suomen kauneimmaksi rakennukseksi ja ainoa jugendityylinen hotellirakennus koko pohjoismaissa! Ainut pieni harmi oli kun upeaa Imatran koskea ei patokorjausten takia juoksuteta lainkaan tänä vuonna...sitä tunsi itsensä ihan linnan neidoksi kun illalla käveltiin kauniisti valaistussa linnan puistossa ja ihailtiin joen uomaa upean linnan silhuetin piirtyessä yötaivasta vasten!

Mutta ei ole olemassa läpi elämän kestävää ruusunhohtoista, päätähuimaavaa tunnetta, se tulee aina joskus silloin tällöin pieninä pisaroina...

Juhani Ahon Rautatie filmattiin elokuvaksi 1973 ja yksi kuvauspaikka oli Lappeenrannan lähellä oleva Pulsan asema. Sinne mekin suunnattiin...siellä nykyään kahvila, sisustuskauppa ja majoitusta. Tässä kuvassa Matti ja Liisa odottavat junan tuloa...

...ja tässä kuvassa täsmälleen samassa paikassa minä odotan, että sade loppuisi koska sää ei meitä suosinut. Koko ajan satoi enemmän tai vähemmän mutta sitähän se on ollut koko tämä kesä!

Pikainen pyörähdys Lappeenrannan satamassa syömässä Atomi ja Vety eli täytetyt lihapiirakat ja sitten kotia kohti. Ajateltiin vähän ajella kivoja pikkuteitä kotiinpäin...minä luin karttaa ja eksyttiin...onneksi isännällä parempi suuntavaisto kuin minulla ja päästiin kotiin ennen pimeän tuloa! Nyt on etelä-karjalaa kierrelty ristiin rastiin ja mukavia matkamuistoja jäi! Vieläkö tässä jonnekin ehtisi...? On niin paljon ihania paikkoja ihan täällä suomessakin missä ei ole käyty!

Ihania loppukesän tunnelmia toivotan ihan kaikille!    - Leena - (entinen kartanlukija)