tiistai 1. toukokuuta 2018


Aloitan tämän matkan lentämisestä koska siitähän matkat usein alkavat. Meitä lentomatkustajia on niitä jotka pelkäävät nousua ja niitä jotka pelkäävät laskua ja sekä että. Nousut on minun heikkouteni. Alan hengittää normaalisti vasta kun saan irrottaa turvavyön ja tarjoiluvaunu alkaa liikkua.

Praha oli hieno, vanha, keskiaikainen kaupunki ja siellä olisi voinut viipyä pitempäänkin. Muistin Prahasta vain Ylen kirjeenvaihtajan Lieko Zachovalovan äänen. Harmittelin mielessäni kun en ollut etukäteen perehtynyt Prahan historiaan. Kaikkialla huokui vanha aika, upeat isot kivirakennukset ja kirkot, kapeat mukulakivikadut, patsaat, aukiot ja puistot...

Matkoilla on ihanaa kun voi vain kuljeskella, ihastella ja ihmetellä. Poiketa syömään ja juomaan kun huvittaa, kiertää kauppoja ja katsella ihmisiä. Matkoilla eivät samat rutiinit toistu kuin kotona ja se irrottaa arjesta.

 Meidän hotelli oli "Kolmen rummun tiloissa" U Tri Bubnu kahdesta kapeasta keskiaikaisesta rakennuksesta 1400-luvulta. Rakennus on listattu Unescon maailmanperintökohteisiin.
Hotelli oli hyvällä paikalla, mukava mutta vähän nuhruinen. Aamupala oli tosi vaatimaton mutta sillä päästiin päivän alkuun.
Meillä toimi jäteautoherätys. Joka aamu tulivat ikkunan alle kolistellen tyhjentelemään jäteastioita. Isäntä katsoi oikein kellosta että olivat täsmällisiä kavereita, joka aamu samaan aikaan!

Nämä "tikkupullat" oli hauskoja ja pakkohan niitä oli maistaa!




Käytiin pariinkin kertaan tässä paikassa. Juna toi juomat pöytään!!!!!


 Kävimme legendaarisessa oluttuvassa U Flekussa. Se on oluen ystävien pyhiinvaelluskohde. Yksi keski-euroopan vanhimista panimoravintoloista. Täytyy tunnustaa etten ole oluen ystävä ja tällä reissulla join enemmän olutta kuin koko eläissäni. Tummaa, hyvää olutta olikin!

Hanuristit viihdyttivät täällä kansaa. Yksi hanuristi huomasi, että olimme suomesta ja soitti meille Säkkijärven polkan, Jätkän humpan ja Sinisiä, punaisia ruuskunkukkia...hän osasi vähän suomea ja haaveili joskus pääsevänsä Kuusamoon!
"Pakollinen" käynti oli myös John Lennon pub jossa tietysti oli brittimeininki

Jaroslav Hasekin  Kunnon sotamies Svejk oli läsnä vähän joka paikassa kuten myös mainio Myyrä-animaatiohahmo


Romanttisia kujia mutta en yksin pimeällä liikkuisi...ihan tulee Viiltäjä Jack fiilis...


Kivinen goottilaisyylinen Kaarlensilta on 516 metriä pitkä ja sieltä löytyvät 30 pyhimyksen patsaat. Silta oli tulvillaan turisteja ja varsinkin japanilaisia turisteja oli paljon.
Marttyyripyhimys Johannes Nepomukilaisen patsas on myös sillalla. Legendan mukaan patsaan koskettaminen varmistaa sen, että sitä koskettanut henkilö palaa vielä takaisin Prahaan. Tätäkään en silloin vielä tiennyt enkä patsasta koskettanut. Silti toivon, että pääsen vielä joskus tähän luomoavaan, satumaiseen kaupunkiin!

Lopetan matkaraporttini tähän.  - Leena -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti