sunnuntai 8. maaliskuuta 2015


 Lapsuus...kuin pitkä, ihana lämmin kesä!
Pukkimäellä asuttiin, osoitteessa Pukkimäki B306. Siellä opittiin ajamaan polkupyörällä, leikittiin männyn juurakossa käpylehmillä ja paperinukkeperheitä perustettiin!

Mitäpä sanoisin nyt tuolle pienelle lettipäiselle tytölle? Sanosin, että ole oma itsesi, luota itseesi sillä elämä kantaa!
...ja matka naiseksi jatkuu kuten laulussakin niin hienosti sanotaan; Lettipäisen tytön päälle kasvoi tämä nainen, vuodet vuoden jälkeen toivat uuden kerroksen silti sisälläin on se sama tyttönen!
 Lähdetkö kanssani matkaan
lapsuuden puutarhaan?
Köynnösten peittämä portti
vielä on raollaan.

Muistatko? Lähdetään vielä.
Kuuletko kutsun sen?
Vielä on tallella jossain
salaisuus lapsuuden.





Lapsuudenystävä kävi eilen ja jätti lämpimän tunteen sydämeen!
Läsnäolosi on minulle lepoa, viesti ajalta jolloin kesäyöt eivät loppuneet koskaan!
                                      


Aurinkoisia kevätpäiviä viikkoonne! - Leena -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti