Hei vaan kaikki tänne poikenneet. Minulla oli kova hinku metsään ja sinne piti siis mennä. Ihan syvällä tiheässä metsässä ei onneksi tuullut. Opin ainakin sen, miten vaikeaa luontokuvaus on ja aloin arvostamaan kauniita luontokuvia ihan toisella tavalla. Minä en saanut tämän parempia otoksia mutta ensi kerralla jatketaan harjoituksia!

Lainaan tähän nyt Johanna Kurkelan haastattelusta pätkän joka voisi olla minun suustani; "Turvallisimpia asioita, mitä voin kuvitella on vihreä, tiheä kuusimetsä. Käpertyisin sammalpedille kuusen oksan alle ja olisin kuin Mörrimöykyn kolossa. Sellaisessa metsässä voisi nähdä vilauksen keijusta tai menninkäisestä, kun aurinko siivilöytyisi oksien lomasta juuri oikeassa kulmassa..


Sibeliuksen elämästä lukiessas törmää usein kertomukseen, että hänellä oli taskussaan tulitikkuaski jossa oli sammalta. Mestari avasi askin ja nuuhkaisi kun hän halusi mielikuvissaan metsän tunnelmaan, kuulla puiden huminan ja lintujen laulun.

Tänä aamuna
tahtoisin mennä metsään.
Kuusten alle,
pehmeään sammalsyliin
kuulemaan puun puhetta.

- Anna-Mari Kaskinen -

Nyt tulikin tätä metsäjuttua...ensi viikolla saatte pienen matkakertomuksen!
                Metsän tuoksuisin terveisin! - Leena -