Tämä päivitys kulkee nimellä Hyätyt talot, autiot pihat...
Käytiin vähän ajelulla ja käytiin  tällaisen autiotalon pihalla. Paikka on meille ennestään tuttu. Talo on ison, puhtaan järven rannalla mutta hylättynä ja harmaantuneena se seisoo puiden keskellä. Minulla on haave, että  olisi mahtavaa omistaa joku vanha, hylätty  talo ja herättää se henkiin...antaa sille uusi elämä. Sen haaveen innoittamana ostin Milla Pihon runokirjan "Kämppäpyyskä", autiosta runoksi.

 Milla Piho kirjoittaa tien, kirjoittaa polun
umpeen kasvaneen pihalle...

SYITÄ RAKASTAA AUTIOTALOJA

Rakastan vanhoja
aavemaisia taloja
ummehtuneita tuoksuja
menneisyyden hirsiseinissä

tuulen natinaa huojuvilla
puoliksi repeytyneillä huopakatoilla

rikkinäisinä repsottavia ikkunakarmeja
joiden lasiruudut kirkuvat pimeyttä
ihokarvoja nostattaen
kertoilevat tarinaansa.

- Milla Piho -

Vessa keskellä metsää...käyköhän täällä kukaan?

Eipä tarettu mennä uimaan mutta kasvot pestiin...


Kaunista on suomen luonto ja suvi suloinen...


"Älä kiinny maisemaan. Siirrä se sydämeesi ja katsele matkalla uuteen."   - Pekka Kejonen -





Niin ihanaa suven suloista loppuviikkoa!  - Leena -