On ihan pakko lainata tähän Mia Kankimäkeä kirjasta "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Kirjassa on niin hienosti puettu sanoiksi se mitä usein tunnen kun katson kaunista maisemaa..."Syksyn yllä leijuu selittämätön melankolia, elämän kauneuden tuottama suru, loppumisen tunne, aavistus siitä, ettei jotain sittenkään saanut tarpeeksi. Sama selittämätöm tunne valtaa minut kun katson kesäyössä tyynen järven taa laskevaa aurinkoa tai kuullessani mustarastaan laulun huhtikuisessa illassa; siihen liiittyy totaalista kauneutta, annos kaihoa, aavistus epätoivoa, tunne siitä ettei kaikesta tästä pysty koskaan nauttimaan niin paljon kuin pitäisi, siiitä ei saa otetta, sitä ei saa mukaansa, sitä ei voi omistaa, sille ei pysty täysin antautumaan, se jää aina hieman tavoittamattomiin vaikka on täysin sen ympäröimänä. Tunne on sietämätön ja ihana, ja vaikea kestää."
;
Tässä kuva yli 200-vuotiaan riihen seinästä...
Kun panee poskensa kurttuista pintaa vasten, huomaa, että vanha ei olekaan laho vaan luja.
Tuiskujenkin jäljiltä vielä syvältä lämmin...
Toivotan ihanaa juhannuksen aikaa ja sitä kesäyön tunnelmaa! Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta...
- Leena -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti