Oli niin ihana päästä kaikilla tavoin raskaan viikon pääteeksi luonnon helmaan. Siellä asiat jotenkin saavat oikeat mittasuheet. Luonnon kietokulun kokee niin vahvasti...syksy jollain tavoin haikeaa mutta silläkin tarkoituksensa. Linnut lähtevät ja luonto vetäytyy lepoon. Jos kaikki olisi aina läsnä niin ei niistä ehkä osaisi niin nauttiakaan?

Jos linnut olisivat aina luonamme ja kukat kukkisivat, niiden kauneus ei enää niin koskettaisi mutta keväällä kun näkee ensimmäiset joutsenet taivaalla ja valkovuokon kukassaan, niin jotain hyvin haurasta ja ihanaa liikahtaa sydämessä!

"Luonnon toistuvissa ilmiöissä
on jotain tavattoman parantavaa
– vakuutus siitä että aamu sarastaa yön jälkeen
ja talvea seuraa kevät."

-Rachel Carson-

Kuin höyhenen kosketus
tai untuvan
     ei minkään

Tuulen
     humina korvissa
käsitinkö väärin?

Hetken
nojasinko
Jumalan syliä vasten?

Ilosta
rauhasta
      vain aavistan...

 Silmät niin usein unohtuvat
seuraamaan aaltojen leikkiä.
autereisia auringonlaskuja
kipeitä karilleajoja
matkakumppaneita
rannalle jääneitä
vierelle jääneitä rakkaita.

Katseen kun nostan muistoista
vuosi jo vierähti silmien editse...

- Anja Porio -

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!  - Leena -