Talvi on täällä. Nämä pakkaset kuulema tietävät kuumaa ja kuivaa kesää...onko sekään nyt niin hyvä asia? Minä en tykkää pakkasista. Tämä tammikuu on minulle vaikein kuukausi, pitkä ja kylmä, ihan käpyrauhanenkin jäätyy! Kun päästään helmikuuhun, aika alkaa mennä sukkelaan ja valon määrä lisääntyy vauhdilla.

Sitä aina talvella haikaillaan kesää ja niitä ihania kesäiltoja mutta empä ole koskaan kuullut kenenkään haikailevan kesällä talvea?

Talven ainoa kohokohta on Joulu jolloin saa luoda talven pimeimpään aikaan valoa ja lämpöä. Jouluun liittyy niin paljon tunnetta, haaveita ja odotuksia...ja ehkäpä joskus pettymyksiäkin. Kun tyttäreni oli pieni, niin hän odotti, että jouluyönä eläimet alkaisivat puhumaan!
No, jos meidän ärhäkkä hermeliini neiti olisi alkanut puhumaan niin luulen, että se puhe ei olisi ollut lapsen korville sopivaa! Meidän Misu-kisun puheesta en olisi niinkään varma, voisi jutella ihan mukaviakin?

Ihan kohta...

"Metsä herää talvesta kuin horroksesta
virtaavan veden solina herättää rannan pajut
kevääseen.
Aurinko sulattaa kohmeisen maan
tuulen poimuissa palaa muuttolintujen virta.
Jokaisen puun huulille kevät suutelee
puhkeavan silmun.
Päivän leveä virta vyöryy ylitse
laulut tulvivat metsään ja täyttävät
jokaisen puun ilopisaroin!

- Leena Seppälä -

Eteenpäin sanoi mummu lumessa voisi lukea tämän kuvan alla? Niin me teemme, päivä kerrallaan hoidamme askareemme odottaen kevätauringon lämpöä...ja ihanaa auringon kimallusta veden pinnalla, kuin kultaa! Niin hoidetaan ihmisen mieltä luonnonlääkkeillä!

Pakkasterveisin - Leena -