On ollut tässä pitkä tauko...nytkin on tyytyminen viime Joulun kuviin. Kaikki blogit pursuaa niin kauniita joulukoteja mutta meidän joulu menee nyt aika vähällä hössötyksellä. Tietysti nyt jotain pientä olen laittanut ja kotia koristellut, sunnuntaina haettiin kuusikin metsästä ja auton täytti niin huumaava havun tuoksu!

Oma jaksaminen on ollut tässä koetuksella oman ja lähimmäisten sairauksien vuoksi...kummasti sitä vaan jaksaa kun on pakko. Silmiini osui viikolla yhdessä putiikissa taulu jossa luki "Elämä kantaa" ja niin haluan uskoa.

Olen Jouluihminen, olen aina rakastanut joulua ja kaikki joulun kauneus, sen lämmin tunnelma ja ihmisten lämpö kantaa nytkin minua eteenpäin.

 Joulu on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

 Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

 Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
– Mika Waltari –

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi jos ne ovat takertuneet toisiinsa? - Pikku myy -

Toivotan kaikille ihanaa, mukavaa, lämmintä Joulun aikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

                                                      - Leena -