keskiviikko 22. helmikuuta 2017

 
Ilmassa on jo kevään tuntua ja valoisaa on illalla pitkään.
Vanhan Postineidin putiikkia olen rakentanut Suolahteen äidin mökkiin kuten hän toivoikin...se on suloista ja haikeaa...välillä kauhea ikävä yllättää...

"Yksinäinen kyynel
vierähtää poskelle ja
avaa kokonaisen padon".
 
- Kirsti Kivimäki -

Toivon, että ihmiset löytävät tähän viehättävään, vanhaan pikku mökkiin. Jos tiedät Suolahdessa Radioliike Kellan niin siitä liikenneympyrästä lähdet ajamaan Keiteleentietä eteenpäin ja vanha A.E. Myllynen jää oikealle ja samoin siitä vierestä lähtevä Kellosepänkatu, Seuraava katu oikealle onkin sitten jo Iinankatu. Valitettavasti katukyltti on jäänyt talon seinässä havupuun taakse piiloon...

Tämä Iinankatu on saanut nimensä pappani äidin Iinan mukaan. Hän olikin melkoinen persoona!


Rakas puotiapulainen Maisa!



Vanha Postineiti avaa uuden puotinsa ovet siis Suolahdessa Iinankatu 10 on osoite ja toivon, että löydät perille!

Avoinna nyt lauantaina 25.2. Klo 11.00-16.00
ja sunnuntaina 26.2. Klo 12.00-16.00

Lämpimästi Tervetuloa!

Avajaisviikonloppuna kaikki Puttipajan kynttilät -20 %

Nähdään!   - Leena -

tiistai 14. helmikuuta 2017



Tänään moni ajattelee ystäviään ja yleensäkin ystävyyttä. Tänään tuli myös yksi kuukausi täyteen äidin kuolemasta...niin nopeasti valuu aika käsistämme. Huomasin surun myötä itsessäni uuden piirteen...vaikka olen sosiaalinen ja kova puhumaan niin sulkeuduin suruuni...menin kuin simpukka kiinni. Asiasta puhuminen oli vaikeaa ...kävin asioita läpi vain omassa päässäni. Pikkuhiljaa olen alkanut puhumaan surustani ystävienkin kanssa ja se on tuntunut hyvältä.

Kun ikää on tullut on ystävienkin määrä jotenkin pienentynyt. Tuttavia kyllä on mutta tosi ystäviä vähän. Ja eri ystäville puhuu eri asioita...mieheni ei ymmärrä tätä Ystävänpäivätouhua ollenkaan ja kun sanon, että minähän olen sinun paras ystäväsi niin hän tokaisee, että et sinä ole hänen ystävänsä vaan vaimo! Miten tuonkin nyt sitten ottaa...
Ystävyytesi on minulle kuin ovi, josta ilo astuu sisään ja ikävä ulos. Minä juoksen siitä edestakaisin onnesta sekaisin. Ja sydän on sen valosta lämmin!

                   SINULLE

Tahdon olla sinulle
aurinkoinen sunnuntai
harmaan viikon jälkeen

Tahdon olla sinulle
lasillinen hienointa viiniä
mukaansa tempaava kirja
makea appelsiini.

Tahdon olla sinulle tuoksuva puutarha
viilentävä tuulenvire
kesänlämpöinen kivi.

Tahdon olla sinulle olkapää, johon nojata
sanat, joihin luottaa,
tuttu ja lempeä hymy.

Tahdon olla sinulle
todellinen ystävä.

- Sinikka Svård -






 Ihanaa Ystävänpäivää nyt ja joka päivä. Mitäpä elämä olisi ilman ystäviä!  - Leena -

torstai 9. helmikuuta 2017


Kyllä tämä Vanhan Postineidin uutinen on nyt tuotava vihdoin päivänvaloon. Eli puoti muuttaa Suolahteen ihanalle Iinankadulle pieneen mummun mökkiin!

Mökissä on viimeksi asustellut rakas äitini ja sitä ennen isovanhempani eli paikka on erityisen rakas ja sen ihastuttavan, kotoisen mummulan tunnelman haluan myös säilyttää. Tämä oli myös äitini toivomus, että pistän sinne puotini ja niin nyt teen.
Kiitos, rakas, viisas äitini!
Tänään oli tuumailuvuorossa keittiön verhot...löytyi sopivaa kangasta. Kiitos taas ihana kangaskauppa Suoteks!


...miljoonat kerrat se nostaa katseen häneen jonka rakkaus, hyvyys, elämän rohkeus siunaavat sinua kaikkina elämäsi päivinä...




Helmikuussa kuka muistaa
      omenapuun kukan tuoksun
      mehiläisen tanssin kukkahunnussa.
Kohmeisen puun silmut niin salatut
      eivät aukene kynsien teräaseella
Kun valoa on tarpeeksi
     maa avautuu varoen auringolle.


Tässäpä ihana puotikissa Maisa joka jäi äidiltä meille "perintönä". Niin ihana kissa, että ihan odotan koska hän alkaa puhumaan! Maisa on ollut kovasti mukana pahvilaatikoita purkamassa ja antanut hiljaisen hyväksynnän touhuilleni.

Tässä kuussa olisi tarkoitus puoti avata, kunhan nyt saadaan paikat kuntoon.

Tähän nyt sopisi lopettaa, että näihin tunnelmiin!   - Leena -

tiistai 7. helmikuuta 2017


Pitkästä aikaa jaksan tulla tänne päivittämään kuulumisia...viimeiset neljä kuukautta olen kahlannut tummissa, syvissä vesissä. Olen edelleen sairaslomalla niskavaivojen takia mutta se on ollut murheista pienin. Rakas äitini nukkui ikiuneen viime kuussa lyhyen sairastelun jälkeen ja putosin tummaan tyhjyyteen kuin Liisa ihmemaassa kanin koloon...tämä ei vain ollut satua vaan todellisuutta jota en olisi halunnut kohdata.

Viimeiset kuukaudet sain olla omaishoitajana ja viimein saattohoitajana...jouluyön istuin äidin vierellä keskussairaalan ensiavussa ja kuuntelin ihmisten hätää ympärillä...pienten lasten itkua ja ambulanssimiesten kiireisiä askeleita en varmaan unohda koskaan. Voisi kai todeta surullisesti, että olin elämän perusasioiden äärellä...

Väkisinkin elämän rajallisuus on täyttänyt välillä ajatukset. Olin aikoinaan äitini kanssa mummun kuolinvuoteen äärellä ja nyt oman tyttäreni kanssa äitini vuoteen äärellä...
 On asioita jotka on vain kestettävä ja vaikka tuntuu uskomattomalta, niin suruun auttaa kun joka päivä tekee ne työt, jotka on tehtävä, syö, juo ja nukkuu. Ja eräänä päivänä, vaikka se olisi tuhannen aamun takana, ikävä helpottaa ja elämä näyttäytyy taas oikeana ja hyvänä, vaikka emme koskaan unohdakaan.

                                           Rakkaamme lähtevät
                                           jää tyhjä tila
                                           muistojen asua.      - Helena Anhava -





Tuttujen asioiden ketju katkesi,
suru ympäröi minut
kuin sakea sumu.
Tiesin, että näin käy,
silti tuntuu, etten jaksa.
Tulisitte, enkelit! Kantaisitte vähän matkaa.



Mikään ei jää kesken,
kaikki jää kesken.
Jäähyväishetkellä kuiskaamme
voimattomina:
                     Näkemiin.


- Pia Perkiö -
Vanha Postineiti on ollut tauolla koska suru ja asioiden järjestely on täyttänyt ajatukset ja ajan...
Jotain pientä valoa tuikkii kuitenkin kanin kolon päässä...ja siitä enemmän vähän myöhemmin.
Tämä puotitouhu on kuitenkin kuin pelastusrengas näissä tummissa, syvissä vesissä...

                                     Yhdessä hetkessä kaikki muuttuu paremmaksi
                                     Hento sävel, ajatus jostain keveästä,
                                     huokaus, joka puhdistaa.
                                     Aika uuden alun.     - Satu Pusa -

Aurinkoa ja lämpöä päiviinne!   - Leena -