Tänään moni ajattelee ystäviään ja yleensäkin ystävyyttä. Tänään tuli myös yksi kuukausi täyteen äidin kuolemasta...niin nopeasti valuu aika käsistämme. Huomasin surun myötä itsessäni uuden piirteen...vaikka olen sosiaalinen ja kova puhumaan niin sulkeuduin suruuni...menin kuin simpukka kiinni. Asiasta puhuminen oli vaikeaa ...kävin asioita läpi vain omassa päässäni. Pikkuhiljaa olen alkanut puhumaan surustani ystävienkin kanssa ja se on tuntunut hyvältä.

Kun ikää on tullut on ystävienkin määrä jotenkin pienentynyt. Tuttavia kyllä on mutta tosi ystäviä vähän. Ja eri ystäville puhuu eri asioita...mieheni ei ymmärrä tätä Ystävänpäivätouhua ollenkaan ja kun sanon, että minähän olen sinun paras ystäväsi niin hän tokaisee, että et sinä ole hänen ystävänsä vaan vaimo! Miten tuonkin nyt sitten ottaa...

Ystävyytesi on minulle kuin ovi, josta ilo astuu sisään ja ikävä ulos. Minä juoksen siitä edestakaisin onnesta sekaisin. Ja sydän on sen valosta lämmin!

                   SINULLE

Tahdon olla sinulle
aurinkoinen sunnuntai
harmaan viikon jälkeen

Tahdon olla sinulle
lasillinen hienointa viiniä
mukaansa tempaava kirja
makea appelsiini.

Tahdon olla sinulle tuoksuva puutarha
viilentävä tuulenvire
kesänlämpöinen kivi.

Tahdon olla sinulle olkapää, johon nojata
sanat, joihin luottaa,
tuttu ja lempeä hymy.

Tahdon olla sinulle
todellinen ystävä.

- Sinikka Svård -

 Ihanaa Ystävänpäivää nyt ja joka päivä. Mitäpä elämä olisi ilman ystäviä!  - Leena -