Ihanaa elokuuta on ollut ja lomakaan ei ole ollut hassumpi! Itse asiassa sen Etelä-Suomen matkan jälkeen ollaankin oltu vain kotona ja mökillä. Ilmassa on jo haikeutta, kesästä luopumista...lomakin loppuu pikkuhiljaa...
iskelmän sanoin "...Katson tuohon pieneen olentoon, sinisimpään neidonkorentoon. Kuulen herkän liikkeen siipien kun se lentää suojaan kaislojen. Alan uutta kesää oottamaan, saanko käydä rantaan uudestaan. Saanko nähdä vielä kerran sen, kauniin lennon syvän sinisen? Jää taakse kesä sekä elokuu, pilveen ujo kuukin piiloutuu. Viimeinen säde kesän auringon löytää siivet neidonkorennon..."

 Levollisena läsnä tässä hetkessä
kaipaamtta koko ajan
muuta muita muualle

Ensin on elettävä monissa ulottuvuuksissa
kahlattava syyllisyyden suo
suostuttava kuumiin kyyneliin
löydettävä omat kyvyt ja rajat
koettava miten suuri voi olla
ihmisen ilo ja kipu

Silloin sielu ehkä
läsnä tässä ja nyt

- Anja Porio -

Ei iltatuuli
tuo viestiä kaukaa
      tarvitaan selviä sanoja.
Vedä hänet lähellesi
      katso silmien lähteeseen
      kuiskaa illalla viimeiseksi
Kuinka sinua rakastankaan.

 - Anja Porio -


Tässäpä taas runoa ja roosaa. Niin ihanaa ja lämmintä elokuun loppua toivotan! - Leena -