Tänään on kulunut 24 vuotta siitä kun sanottiin Äänekosken kesäkirkossa "Tahdon"! Pitkä taival mutta nopeasti aika on mennyt. Ensi vuonna jo hopeahääpäivä! Hurjaa!

Näimme toisemme ensimmäisen kerran huhtikuussa 1990 ja missäs muualla kuin postissa! Olin silloin vielä virkailijana ja hän tuli asiakkaaksi viereiselle kassalle. Katseemme kohtasivat ja se oli siinä! Jalat meni alta, sydän hakkasi ja kädet vapisivat...sen kokemuksen jälkeen uskon rakkauteen ensisilmäyksellä! Tuosta katseiden vaihdosta törmäsimme toisiimme paikallisessa ravintolassa viikon kuluttua ja sitten se olikin jo menoa...

Rakastan ja kunnioitan miestäni. Ihailen hänessä monia asioita. Hän on ihana isä ja erityisesti ihailen hänen kykyään tulla niin mutkattomasti ja luonnollisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

YHTEISET VUODET

Rakas, kiitos Sinulle vuosista näistä,
pitkä matka on jo kuljettu häistä.
On matkalla sattunut kaikenmoista,
vaan kumppania en ottaisi toista.

Nämä sanat sanon Sinulle;
Yhäkin tärkeä, rakas olet minulle!

Tänään tahdon kertoa sen; yhä kanssas olen onnellinen!

Aina kiitän appiani ja aina anoppiani,
kun teki pojan mokoman.
Ei tuo moiti muotoani eikä varttani valitse.

Yhteisiä ovat kauppareissut ja likavaatteet,
yleviä eivät ole arkipäivän aatteet.
Silti kanssasi olen mä onnellinen,
koko elämämme on täydellinen!

 Sä teit mun eloni lauluksi ja mun arkeni sunnuntaiksi.
Sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi.  (Eino Leino)

Olen kutonut kuuta ja kirjaillut tähdet. Taivas jää kesken, jos sinä lähdet. Oon kulkenut teitä ja murtanut aidat. Kankaassa hehkuvat muistojen raidat...



Näihin tunnelmiin! - Leena -